31.8.2012

Perjantai fiilis

Ja siis perjantai fiilis ihan siitä syystä, että oon tyytyväinen siihen, mitä sain aikaiseksi malmilla tällä vkolla ja tänään. Kylppärikuvia en valitettavasti vieläkään saanut otettua, nimittäin silikonit loppus. Ei riittäny omasta takaakaan (ei oikeesti oo). ;) Joten eihän puolivalmiista voi kuvia ottaa. Mutta on mulla siitä eteisestä...ei kylläkään mitään laatukuvia (auringon vika), mutta saatte nyt tyytyä näihin.



tähän ovenpieleen oon erityisen tyytyväinen.

Soitin Karillekin tänään (opettajalle) ja kyselin tosta kuivumisesta ja muistin ihan oikein joltain tunnilta, että vähintään kolme vuorokautta mieluiten viisi,ennenkuin kärsii kovasti astella. Joten lattia on siis käyttökiellossa ens vkoon, mikä nyt sinänsä sopii, kun lähden sunnuntaina kotia kohti <3. Äiti lupasi vahtia lapsia maanantaille, joilloin menevät isälleen sitten.

Väistämättä nyt, kun on ollu lapsista viikko kaupalla erossa on tullut mietittyä tuota Pohjanmaalle muuttoa aika useasti. Tilannehan on se, että isommat lapset olisivat vahvasti jäämässä tänne etelään ja nuorimmainen lähtisi mukaan. Ristiriitainen tilanne mielelle ja sydämelle. Asiasta on varsinkin Erikan kanssa juteltu paljon ja huomaan että Erikallakin on tosi ristiriitainen olo tämän asian kanssa. Mulle suurinta tuskaa tuottaa varmaan se, että en näe lapsia sitten niin paljon...viileneekö välit? tunteeko lapset itsensä petetyiksi? onko sisarusten erottaminen hyvä asia ollenkaan? Onko toisaalta oikein pakottaa lapsia mukaankaan? Eihän mikään ole pysyvääkään, voihan tilanteet muuttuakin...? kysymyksiä ristiin rastiin siis, mutta uskon vakaasti, että kaikki nämä asiat selviävät. Lapset kuitenkin tietää, että heitä rakastetaan, tapahtui mitä tahansa.

Loppuun vielä...mä löysin yhden kuvan itsestäni tältä kesältä...ja tässä siis olen Ma:


29.8.2012

Malmia, polvia ja väsymiä

Ei multa kyllä taida kuulkaas tänäänkään irrota oikein tekstiä...Mä en oikeesti tiedä miten mä kiittäisin äitiä tarpeeksi. Tää viikko olis ollut mahoton ilman, että mummi (eli siis oma äitini) olisi ollut tässä laittamassa ruokaa ja jeesaamassa. Tänäänkin olin siis Malmilla klo 9.15-15.30...lyhyehkö päivä...mut ku treenikausi on alkanu lapsilla, niin sitä juoksemista riittää. Olin siis kotona vartin yli neljä, mummi syötti koko jengin. Lähdin viemään Emiliä säbä treeneihin vartin yli viis, josta ajoin kotiin, laitoin pyykinpesu koneen päälle ja lähin saattamaan Erikaa bussille Vilin (äidin koira) kanssa. Sit koira sisälle ja autoon; hakee Emil. Emil kotiin, 20min hengähdys ja hakee Erika. Kotiin saapuessa kello olikin jo sitten 20.15...Että se siitä päivästä. XD Hiljaisuus laskeutui tunnin päästä tuosta...ja sitten pitäs vielä jaksaa teille kirjottaa. ;-)

Njaa...ku kerran alotin, niin voinen jatkaa....polvet on aika kovilla sanoisin. Tälläinen aulatilan laatoitus on tekeillä:

vesieristettä siinä vetelin toissapäivänä
etuoven suuntaan kuvaa
ja siis kuuden tunnin mittailun, kuivaharjoittelun ja pään raavinnan tulos...melkein itkettää, mut toisaalta ei...koska hiki mulla oli, polvet punasena ja rakko käsissä. Tein siis hirveesti hommia tänään.

Mut kyllä mun täytyy myöntää, että vaikka tää laatottaminen antaa mulle hirvittävästi haasteita ja mä tykkään siitä, niin ei musta kyllä tällä saralla ammattilaista tule koskaan. Siis ihan jo senkin takia, että ei mulla fysiikka kestäis tätä kahdeksaa tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa jatkuvasti. Ja siksi, että mä olen hidas...tai siis mä ainakin tunnen olevani tosi hidas tai luulen pystyväni tekemään jonkun jutun viikossa ja sit joudun toteemaan, et hups siihen meniki koko kesä. XD En mä kärsimätön ole, mutta mun pitäs osata homma ku vettä vaan, ku kerran osaan sen...mut kai se vaan vaatis sitä toistoa ja pitkäjänteisyyttä, jota mulla tuppaa uupumaan...Onneksi työnjohto (Kiitos Pietari ja Pekka!) ovat olleet kovin myötämielisiä ja kärsivällisiä. Toivottavasti myös tyytyväisiä lopputulokseen. Iso Kiitos kuuluu kyllä myös muuten mun Mäla (märkätilojen laatoitus)-opelle Karille! Ei muuten olis tästä projektista tullu yhtään mitään. Jo tieto siitä, että  voi soittaa "hädän" hetkellä, auttaa selviytymään ja selkeyttämään omaa ajattelua työmaalla.

Huomenna voisin yrittää ottaa siitä kylppäristä sellasen "after"-kuvan, niin saisitte nähdä, että mitä mä sitten niinku kesän aikana tein...tai siis alkukesästä ja loppukesästä. Mä oon tyytyväinen, vaikka oishan se paremminkin voinu mennä...kriittisyyttä omaa työtä kohtaan ei puutu.

Loppuun fiilistelin tossa itsekseni viime syksyltä otettujen kuvien kera...



28.8.2012

Malmille matka käy


Otsikko kertonee jotain, ehkä? Tai ainakin osa lukijoista on joskus viimeisen reilu vuoden aikana kuullut; "Ei ku mä meen Malmille hommiin." tai "Mä oon Malmilla." tms. ;) Eli siis Malmin työmaa on ystävän talon laajennus projekti, jossa olen tehnyt hommia nyt, niin no...yli vuoden. Milloin mitäkin...nauhotusta, maalailua, lasikuitutapetointia ja nyt viimeisimmät projektit on olleet sitten kylppäri, vessa; laatoitusta. Se on kuulkaas ollu aika haastavaa...tai siis ton 'aika' voinee ottaa tuolta välistä pois.

Mutta, koska mulla on takana melkein kymmen tuntinen päivä tuolla malmilla (tänään oli kylppärin seinien ja lattian saumaus, aulatilan vesieristys ja yläkerran vessan vesieristystä) ja otin tossa lasillisen valkoviiniä, niin taidan jättää laattalöpinät tuonemmaksi ja tarjota teille vaikka joitakin otoksia.

Emma
Emil
Erika
minä ihte ja muru <3

27.8.2012

Üllatüüs

Dodii...helsinki-cityssä taas.

Sunnuntain ajo sujui mukavammin, kuin viikon takainen. Mut kyllä se eka puol tuntia meni isolta ihmiseltä taas tippa linssissä.

Vkolopun saldo on tässä:

Meillä on hiaaaano katto!

käytiin mustikassa ja grillailtiin
ja kilisteltiin...vastaus kuului "kyllä kai." ;)

24.8.2012

Ikkuna II - muurahaisten kosto

Eilen oli tuottoisa päivä. Tuli olohuoneen ikkunat hiottua uudella koneella loppuun, soviteltua paikoilleen ja pohjamaalattua, kittasin ikkunaa ja katon toinen puoli on valmis (saatiin siis pellit). Mutta siis mä jo eilen lupasin kertoa ikkunasta...Tässä se on vielä paikoillaan:

vähän vino kuva...

Tarina alkaa viime kesältä ja olohuoneen yhdestä ikkunasta...sieltä löytyi muurahaispesä. Ikkuna otettiin karmeineen irti, vaihdettiin alapuu (joka oli muurahaisten tuhoama -ilmeisesti joskus kostunut), maalailtiin jne. Noo...muurahaiset kostivat pesänsä tuhoamisen...heinäkuun tienoilla tänä kesänä sama homma toistui toiseen olohuoneen ikkunaan. XD Siis joo, toki suunnitelmissa on kaikkien ikkunoiden remppa, mut ei tänä kesänä ollu tarkoitus karmeja ruveta vaihtaa. Harmi, että mulla ei ole siitä irrotuksesta ja siitä muurahaismäärästä  kuvaa...se ois ollu ehkä parasta tässä annissa. ;) Mut siis tässä ikkuna karmeineen on poistettu ja ikkunanalapuolen laudotus purettu ja sahanpurut kaivettu pois.



Tähänkin karmiin jouduttiin alapuu vaihtamaan. Tyhjästä Martin sen väsäsi (onneks mun muru on taitava nikkari). Ei tästä muuten tulis mitään. ;) Sitten sitä maalailtiin ja kittailtiin ja maalailtiin lisää. Ja nyt se on tossa paikoillaan se karmi. Odottelee vaan noita ikkunoita tuolta vintiltä...Jota mun ois syytä lähtee katsoo tai siis tekemään...siellä on seitsemän kappaletta erikokoisia ikkunoita odottomassa kittauksia ja maalauksia.



Tähän loppuun vielä...katsokaas tätä...tämän_kin_ takia mä niin rakastan tätä paikkaa.

23.8.2012

Peltikatto

Aina ei mee ihan niinku luulis, ei niinku Strömsössä, kuten eräs rakas ystäväni tuppaa sanomaan. Me siis aloitettiin kesällä purkamaan vanhaa kuistia. Ja tällä hetkellä tilanne on suurinpiirtein tämä:

ihan tuoretta kuvaa en eilen ottanut...

Syy kuistin lämpimäksi rakentamiseen on itseasiassa parikin. Saadaan vähän lisää säilytystilaa ja asuntoa lämpimämmäksi. Toi vanha sisäkuisti oli nimittäin talvisin pirskatin kylmä. Syynä nyt varmaan pääosin se, että ovi falskas niin kauheesti, mutta purettaessa tuota vanhaa seinää todettiin myös, että jostain syystä pikkuikkunoiden alla ei ollu eristettä. Että tulipa sekin sitten korjattua.

Mut siis kaikki on tähän asti ite rakennettu, kahdestaan pitkin kesää Martinin kanssa. Vanha katto on konesaumattua peltiä ja oli tarkoitus, että katon kuistiin olis tullu laittaa peltifirma. Se oli sellanen asia, joka haluttiin "ulkoistaa", mut nii...no eipä niitä sit kuulunu koko kesän aikana, ku oli sateista ja heillä kiire. :/

Ratkaisuna siis dilemmaan; harjoitellaan tekemään tämäkin asia itse. ;) Niin ja siis ei suinkaan konesaumattu peltikatto, vaan tollanen "feikki", joka näyttää konesaumatulta. Kattopellit saatiin eilen ja ruvettiin niitä asentamaan. Todettiin, että peltisakset tarvitaan, joten eiku hakemaan Pietarsaaren Pristamasta. Sieltä tarttu mukaan myös uus hiomakone. Vanha sano eilen sopimuksensa irti (ikkunat ei enää kiinnostanu sitä). Niin siis haettiin tosiaan sakset Prismasta, tultiin takasin ja saatiin hienosti toinen puoli katosta asennettua...nooh...sit mä rupesin kattoo niitä loppuja peltejä ja totesin Martinille, että tiiätkö, nää on kyllä nyt taivutettu kaikki samaan suuntaan eli väärin. Meillä on nyt siis kuistilla puoli kattoa :D Martin vei tänä aamuna pellit takasin. Katotaan saadaanko tänään vielä uudet ja laitettua katto loppuun. Jos nyt säät edes sallii..

Tossa kuvassa muuten näkyy toi meidän ikkunaremppakin, josta mä lupasin kertoa teille tänään, mutta tää meni nyt vähän peltien puolelle tää homma. ;)

22.8.2012

Sadonkorjuuta ja puutarhaa

Syksy ei ole aina lempivuoden aikojani. Mutta sadonkorjuu on mukavaa. Toissapäivänä sain huimasta puutarhastani...

eikö olekin hurja! ;)
 ...tälläisen sadon...


Porkkanoita ja herneitä tulee lisää (poimin vähän naposteltavaa vaan). Mustaviinimarjat on jo jääkapissa purkissa, hillona. Nam. Tuli kyllä mustaviinimarjoja poimiessa (yksi siedettävä puska tuolla pihalla) ihan mökki taas mieleen. Siellä puskissa "istuttiin" pari päivää. Tuottavia puskia oli parhaimpina aikoina varmaan noin 40 kappaletta. Ja äiti teki mehua koko talven varalle. En mä itse niin montaa puskaa haluaisi, mutta kyllä mä meinaan tohon pihalle muutamia laittaa...aattelin, että jos noista vanhoista koittais juurruuttaa ens keväänä ämpäreihin oksia. Ja siis haaveina ois et saisin tohon pihalle sellasen pikku kasvimaan, johon voisi laittaa porkkanat ja herneet kasvamaan vähän väljemmin. Niin ja kyllähän se kasvihuonekin olis ihana. Paljon haaveita ja vielä aika lailla toteuttamiskelpoisia, mut ensin tärkein... Jos olohuoneen ikkuna saatais korjattua nyt ihan ensin. Kerrotaan siitä projektista vaikka huomenna lisää.

21.8.2012

Ikkunakitti

Tää homma menee nyt vähän väärässä järjestyksessä. Oli ajatuksissa, että laitan tänne joku kerta ikkunan kunnostuksesta kuvia alusta loppuun. Mut koska eilen väsäsin kasan ikkunakittiä, niin aattelin nyt laittaa siitä kuvia ja kertoa miten  sen tein. Pitää varmaan tähän väliin sen verran laittaa, että en ole ammattilainen (ihan vielä ainakaan ;)) ja tapoja on varmasti monia. Mä yhdistelen perinteistä ja vanhaa oman maun, järkeilyn ja kokeilunhalun mukaan.

Ikkunakitin valmistukseen tarvitaan siis puhdas alusta (mulla toimittaa virkaa iso palapeili, oon tehnyt siinä tänä kesänä maalit ja kitit), vernissaa, liitujauhoa, mitta (desin mitalla saa kivasti kauhottua vernissaa purkista), lusikka (sekoitusta varten), lasta (saa niitä jauhoja siirreltyä kivasti tossa peilin päällä).

Tavarat järjestyksessä...vielä...

Yksinkertaisuudessaan, homma menee niin, että kasataan keko liitujauhoa, tehdään kraateri keskelle, johon laitetaan vernissaa...näin:

niin ja siis tosiaan toi on ihan oikeesti liitujauhoa. ;)
Sitten vaan sekoitellaan, lisäillään vernissaa (jos tarvetta) ja veivataan. Tarkkoja mittoja mulla ei ole, eikä niitä voi oikein antaakaan, kun se riippuu vähän liitujauhoistakin, että kuinka paljon vernissaa kuluu. Mulla oli ehkä vajaa kilo liitujauhoa ja oisko vernissaa menny 2-3dl...ja siis ehkä (en mä leipoessakaan juuri mittaile). :-D Ikkunakitin vaivaaminen ei oo sitten mitään helppoa, siinä tulee jokseenkin hiki. Mä jätin mun ikkunakitin hippasen löysemmäksi, kun normaalisti, kun sitä on sit helpompi laittaa lasin ja pokan väliin, että saa liitoksen varmasti tiiviiksi. Niin ja vinkiksi, kun olet sitä mieltä, että nyt kitti on hyvää ja valmista, niin visko sitä lattiaan muutaman kerran vaikka muovipussin päälle tms. huomaat, että se ei ole vielä valmista. ;) Nimimerkillä eka erä kittiä oli valmista, mutta jostain syystä valui pois uriltaan.

Opit on  muuten saatu Helsingin maalariammattikoulun upeilta opettajilta. Erityinen kiitos pitää lähettää tämän oppikirjan kirjoittajille! Kiitos Reija ja Tarja. Tää on nimittäin tän kesän toiminu sellasena, "hitto, miten se nyt menikään"- opuksena. Eipä oo tarvinnu niin usein sitten vaivata tuota omaa luokanvalvojaa puhelimitse. ;)

Unohtukohan mulla jotain oleellista....joo, unohtui...nimittäin se kitti on siis valmiina suurinpiirtein tällästä:

...voi sitä sotkua...

Alustat ja välineet saa muuten sit putsattua näppärästi talouspaperilla ja vernisalla. Ensin "märällä" ja sit perään kuivalla.

Toivottavasti tästä on jollekin ikkunakitin tekijälle jotain iloa...en tiedä kovin monia, jotka vaivautuisi tekemään itse (saahan vastaavaa kaupastakin), mut hei...itsetehty on aina itsetehty ja kyllä toi varmaan halvemmaksikin tulee. Vois joku kerta ihan laskea asian. Tuotteet on muuten netistä. Laitan senkin linkin, kun nyt vielä varmistan, että asian saa täällä mainita. :)

 













20.8.2012

Arkea kahdessa kodissa

Wau. Mulla on kaksi lukijaa. *tuuletuksia...mä jotenkin luulen, että ne on ihan tuttuja. Mut ihanaa, että ootte täällä_kin_.

Mutta siis asiaan. Ajelin taas eilen sen reilu 450km kotiin ja voi elämä, että oli puuduttava matka tällä kertaa. On se jännä, ku välillä tuntuu, että matka vaan hurahtaa ja sitten on näitä ajoja, ku tuntuu, ettei koskaan pääse perille. Mut kyllä se vaan on sen arvosta...eilen illalla, kun käytettiin koiria iltapissillä, sen taas huomasi. Maisemat, ku aurinko laskee tonne horisonttiin ja aamulla kun se nousee ja paistaa kimmeltävän pellon päälle. Hiljaisuus...huoh....kyllä mä taas ehdinkin viikossa saamaan ressitasoni koholle, joten oli hyvä taas tulla viikoksi tänne murun luokse, kotiin.

Viime viikko kaupungissa meni vähän niinku orientoituen arkeen. Lapset palas kouluun ja mä yritin hoitaa miljoona asiaa. Paino sanalla yritin, ku tuntu, et ei mikään oikein onnistunu. Sain mä Emilin säbän kirjanpidon tehtyä ja vietyä tilitoimistoon ja kävin kampaajalla. Ja olin mä töissäkin muutamana päivänä. Kaverilla on Malmilla talo, jota on laajennettu ja oon tehny siellä aika paljonkin kaiken näköistä. Viimeisimpänä oon yrittänyt laatoittaa kylppäriä ja vessoja ja sen sellasta. Niistä mä ehkä kerron kuvien kera myöhemmin (pitää kysyä asianomaiselta lupa ensin). :)

Ja nyt siis tämän vkon oon taas täällä hommissa. Mitä kaikkea on luvassa; en oikeastaan ihan varmasti tiedä...täällä mennään vähän niinku fiiliksen mukaan, ku hommia tehdään ;). Yritän kuitenkin päivitellä tänne joka päivä tekemisiäni. Ehkäpä näin aamusin istahdan koneelle ja kerron kuluneen päivän "hyvät työt" - tai ei niin hyvät ^_^. Jos vähän luettelis, et mitä kaikkea mun _pitäs_ tällä vkolla tehdä (ja jota en varmasti kaikkea ehdi kuitenkaan); tehdä ikkunakittiä, putsata vielä yks ikkuna, lasittaa monta ikkunaa, pohjamaalata kolme ja välimaalata neljä, herneet ja porkkanat pitäs kerätä, peltikatto pitäs varmaan murun kanssa asentaa uuteen kuistiin (jos vaan saadaan pellit tällä vkolla), puita pitäs sahata (mun pitäs kuulema opetella terottamaan moottorisahan terä - siitä ei muuten hyvää seuraa - mä oon aivan surkee terottaa veitsiäkin!), kuistiin vois miettiä hakevansa lattialevyt, villaa on jo eristykseen ja siis levyttää ja eristää kuistin lattian. Johan tuossa oli, pitää ynnätä vkoloppuna, että tuliko mitään noista tehtyä. Tai te lukijat voitte pitää kirjaa, että kuinka hyvin tai huonosti tää nainen onnistuu. :-D

Lopuksi vielä kuva. Jatkossa tänne tulee varmasti paaaaljon enemmän kuvia, mut koska omat kuvat on nyt läppärissä ja mä istun pöytäkoneella, niin nappasin tuolta tiedostosta yhden kuvan minusta. Jos tänne vaikka sattuu joku tuntematon eksymään ja haluaa tietää minkä näkönen akka ruudun toisella puolella kirjottaa. ;)

Tää kuva on kyllä viime kesältä...ehkä saatte tuoreempia kuvia mustakin sit joskus. ;)

13.8.2012

Tervetuloa

Hei Kaikki!

Minulta taas kyseltiin blogikirjoitusten perään ja aloinkin sitten kirjoittaa vanhaan blogiin, mutta ei se vaan onnistunut. Ei tuntunut omalta, ei edes muokkausten ja säätöjen jälkeen.

Joten tässä teille: Tuulentupa


Tuulentuvan avaaminen ja kaikkien tervetuloa toivottaminen lähtee oikeastaan onnesta ja rakkaudesta. Koska mä olen löytänyt ne molemmat. Pohjanmaalta...kyllä minä pääkaupungin tyttö, lähden maalle. Niinhän se mun enoni ennusti jo, kun olin alta kymmenen; "Susta saa kyllä joku hyvän emännän maalle."

Vieraille siis pieni pikainen elämänkerta (vaikka oikeesti tähän tulis aika hiton monta riviä.. ;)). Minä olen 31-vuotias kolmen lapsen äiti. Erika, pikkuvanha huolehtiva päällepäsmäri, meni juuri neljännelle ja on siis 10-vuotta. Emil, aran varovainen pikakiituri, on 8-vuotias ja siis kolmannelle luokalle meni hän. Ja sitten on Emma 5-v...Emma on emma...vallaton diiva, pikkusormen ympäri käärijä ja melkomoinen kiukuttelija. Asumme tällä hetkellä Helsingissä ja minä, äitihahmo, opiskelen viimeistä vuotta maalariksi (siis sellaiseksi raksatyypiksi). Erosin lasteni isästä neljä vuotta sitten ja monien valitettavien ja ei niin iloisten asioiden jälkeen, kompuroin mun elämäni mieheen. Omien sanojensa mukaan maalaisjunttiin, Martiniin. Ja niin...siitä on kohta 2 vuotta ja mä olen edelleen kuin vastarakastunut. Mä uskon, että se ei voi tarkoittaa ainakaan huonoa?

Ja siis tässä sitä siis ollaan. 2vuotta tätä hommaa on pyöritetty ajaen joka toinen vkoloppu 460km suuntaansa; maalle, tuulentupaan eli kotiin. Koti on vuonna 1938 rakennettu talo Pohjanmaalla...hmm...mitäköhän mä edes uskallan tähän laittaa...arvioisin (opettajan puheiden mukaan), että kyseessä on mahdollisesti ollut hieman "varakkaamman" väen talo. Perustelut tälle on mm. keltainen väri, isohkot ikkunat, höylätty ponttilauta ulkoseinissä ja uritetut listat. Mutta jotta mä en nyt ihan päästä itseäni irti...mä oon rakastunut mun tulevaan ammattiin...ja mä oon rakastunut ajatukseen ja tunteeseen, että mä saan tehdä käsillä ja vaikka kokoajan jotain, jos siltä tuntuu. Niin että ennenkuin päästän tän hurjan remppa"äijän" täältä liikenteeseen, niin haluan oikeesti toivottaa kaikki tervetulleiksi!

Täällä saat siis lukea elämänmuutoksesta; toimistosta raksalle, kaupungista maalle, keskuslämmitteisestä kerrostalosta puulämmitteiseen omakotitaloon, metelistä hiljaisuuteen.
Täällä kerron myös rakentelusta, remontoinnista, maalauksista. Perinteiset työmenetelmät (omatekemät maalit ja kitit ja ikkunoiden kunnostus jajajaja)...
Puutarhaa, koiria ja lapsia. Arkea vielä toistaiseksi kahden kodin välillä...tervetuloa mukaan matkaan ja seikkailuun.