Syrän

Emma auttoi mua tuossa äsken ruuanlaitossa ja kohta kuului jo neidin sekoittaessa että;

"Äiti, äiti! Tuu kattoo, tääl on sydän"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sydämmellä tehtyä ruokaa luvassa tänään siis

ps. Kotona on ihanaa, vaikkakin vedin tossa jo tiistaina sellasen "paniikki, apua mulla ei oo töitä"- kohtauksen omassa päässä, mut sit se onneks hävis se fiilis. ;)

Tropiikkia

Käytiin Erikan ja Emilin kanssa eilen Tropicariossa. Vautsi vau...oli mielenkiintosta ja hiaaanoa!

Kattookaas vaikka näitä:

Mattopyton

Kuningasbooat siellä uiskenteli rinnakkain

Purjelisko oli yks lemppari

 

Vihreä mamba. lööved it ♥

Niilinkroko oli jokseenkin hurja...en haluis joutuu tuon lähelle.



Krokotiilivaraanin selkä oli täynnä sydämiä...

Kovati  siellä matelijat oli liikkeessä...onkohan niillä kevättä rinnassa? :)
Suosittelen oikeesti ja lämpimästi kaikille.

Haikeeta vaikeeta

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Voi että mä itkin....tippa oli silmäkulmassa koko päivän. Ensin aamulla, ku kävelin koululle ja mietin asiaa. Sitten kahvitauolla, kun rakkaat pirun ystävät yllättivät mut "läksiäis-tuparilahjalla". Sitten kun opettaja Reija puhui ja piti läksiäispuheen koko porukalle. Iltapäivällä Marin Kampaamolla...illalla yksinäni...

Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. On haikea olo. 2½ vuotta on pitkä aika. Vaikka toisaalta, kun katsoo taaksepäin, se on mennyt hujauksessa. Kahdessa ja puolessa vuodessa on ehditty porukkana kokea erot, rakkaudet, ahdistukset, surut, ilot ja ääretön määrä huumoria. Miten tätä kaikkea tuleekaan aivan sairas ikävä, vaikka toisaalta odotan innolla tulevaa...kaikki ovet on auki ja avattavissa. Kiitos ystävät ja kiitos rakas, että sä olet jakanut tämän kaiken mun kanssa. ♥

Reinot kuulema pitää olla jokaisella maalaistalon emännällä. Nyt o. Ja ihanat mun väriset patalaput. ♥
"Tuttavat tulevat ja menevät, mutta ystävät pysyvät"
...Tää on kyllä sellanen porukka, joka on ja pysyy...ei kulu pois vaikka patapadalla hankais. ;)

Elämä odottaa ja uudet sillat...niitä kohti mars.

Hengissä

Hiihtoloma oli ja meni ja Emma kävi päiväkodissa tutustumassa. Ja olikin ihanaa; sekä äidin että etenkin Emman mielestä.

Elämä on ollut rankkaa. Erika ja Emil on nyt olleet isällään ja Emma siis mulla. Ikävä on sellasta raastavaa, kun on kyse omista lapsista...erilaista kuin aikuista ihmistä kohtaan jota rakastaa. Kyllä mä huomaan, että tää on lapsilleki tosi rankkaa. Emma tuntuu sopeutuvan jotenkin itsestään. Neiti odottaa niin kovin pohjanmaalle muuttoa ja kaikkea uutta, joka siellä odottaa. Mut isommat...niin no onhan tää hiton iso juttu. Enkä mä tiedä, että onko tää oikea ratkaisu, mutta katsotaan kuinka tää nyt lähtee sujumaan.

Sitten...Vaikka mä kuinka rakastan äitiäni, niin kyllä äidin kanssa asuminen voi olla tosi hurjaa tälleen yli 3-kymppisenä. :) Mut ilon asia on toki se, että ei tätä kauaa enää kestä (mä luulen, et äitikin on onnellinen ku pääsee meistä eroon).  Mutta siis; huomenna on torstai. Sitten alkaa vkoloppu ja ensi viikolla on näyttö. Sit lähden käymään "vikaa kertaa" pohjanmaalla. Sen käynnin jälkeen tulenkin sitten käymään aina täällä etelässä. ^_^ Niin ja siitä sit enää viikko, niin me lähetään jo Emman kanssa pohjanmaalle opettelemaan eloa ja oloa siellä.

Elämme jännittäviä aikoja.

Tässä on mun isä...ja tuo tuossa isän sylissä on pakko olla vilma (kolmas isän ja äidin kymmenestä lapsenlapsesta). Mulla on ollut isää ihan tosi kova ikävä myös nyt viime aikoina. Jotenkin mä kaipaisin sen murahdusta, että kaikki on ihan hyvin.