Uutisia ♥

Hyihyi...taas on kulunut aivan liian pitkään. Tosi paljon on tapahtunut. Kasvimaa kukoistaa ja kukat ja kaikkea yritetään pikkuhiljaa viedä remontoinnin saralla eteenpäin. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Emma on edelleen viihtyny päiväkoti Bamsessa. Hoitajat on ihania ja Emma oppii ja ymmärtää päivä päivältä enemmän ruotsia. Tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä on myös löytynyt ihana perhe, jossa on lapsia ja ai että ku voi pyöräillä hakee kavereita leikkimään! Sekös ihanaa.

Mutta jos nyt puutarhojen ja muiden juttujen ohella kertois ihan suurimmat uutiset ensimmäiseksi.

Mentiin naimisiin tossa eilen.

Ilmoitinkin tärkeille ihimisille asian tekstiviestillä etukäteen (tosi paljon etukäteen ;))...eilen tossa puolenpäivän aikaan. Kolmelta oli siis toimitus Kokkolan maistraatissa. Ja siis itsekin sain tietää vasta eilen kello 10.30, et naimisiin päästään. Viikko sit, ennen juhannusta siis, haettiin kuulutukset (tai siis mikä tutkinta se on). Ja Pietarsaaren maistraatissa käy siis vihkijä noin kerta viikkoon. Perjantaina tällä viikolla olis ollu Pietarsaaressa vihkijä, mutta kun äitini, isoäitini ja tätini olivat täällä pohjanmaalla käymässä nyt alkuviikosta, niin kyselin Kokkolasta aikoja maanantaille. Ennen juhannusta soitin ja Kokkolasta kerrottiin, että he eivät osaa varmaksi sanoa, että voiko vihkijä vihkiä, kun tulee lomalta maanantaina. Sopisiko, jos he soittaisivat maanantaina klo10 ja varmistaisivat asian.

Eli siis puhelin soi tuossa 10.20 ja sieltä kerrottiin, että vihkijällä ei ole pukua mukana, haittaako se meitä...no Ei. :D Joten siis klo 11 lähin Pietarsaaresta hakemaan sitä todistusta, samalla kävin kukkakaupassa ja napattiin Emma päiväkodista kyytiin (Emma kuuli siis puoliltapäivin, että mennään "häihin"). Tultiin kotiin, laitoin ruokaa lapsille ja rupesin puol yhen aikaan miettimään, että pitäskö sitä suihkua ja vaatetusta sitten miettiä. Kahelta piti siis lähteä jo Kokkolaan ajamaan. Mut siis kaikki meni just niinku pitiki. Ei ressiä, ei vaikeuksia...just niinku häiden pitäs mennä. Sehän on mun ja mun miehen juhla...naurua, hymyä ja onnea ilman ressejä ja muuta.

Mä olen onnellinen. <3

Mukavaa toukokuun alkua!

Kauheesti on tapahtunut, vaikken tänne oo mitään kirjottanutkaan. Jotenkin tuntuu, että jos avaan koneen, niin jämähdän aina pidemmäksi aikaa ja sit mua ketuttaa, ku tuli tuhlattua hyvää työaikaa. Vaikka siis pitähään mun päivitellä nyt useammin elämääni täällä...Mulla on vaan pieni ongelma...Emma rikkoi kameran...että kuvatonna ollaan nyt sit, koska mulla ei vaan ole rahaa ostaa uutta.

Mutta siis Emma on päiväkoti Bamsessa. Viihtyy tosi hyvin. Opet on mukavia ja kavereitakin on saanut. "Kan jag få knäckebröd?", "Tack, för idag.", "god morgon", "hund", "katt", "häst"....kyllä niitä sanoja ja lauseitakin jo tulee, vaikka hoitoa on vasta kolmisen vkoa takanapäin...Mahtavaa ja mahtavinta on se, että päiväkodin tädit johtajaa myöden on niiiin iloisia, kun haluan emman oppivan ruotsia.

Sisällä kasvaa ja pihalla kasvaa...ja pihahommia on tullu tehtyä ja eteistäkin eteenpäin, mutta kuten sanottu...kuvia ei valitettavasti ole. :(

Töitä ei ole...pitäs keksiä jotain...vaikka kyllä me pärjätään rahallisesti näinkin, mut ois se ehkä pääkopallekin ihan jees, että pääsis muuallekin kuin kotiin töihin...Mutta katsellaan...mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on. :)

Kattelin vanhoja kuvia...oiskohan eka talvi ku kävin täällä kotona...vuosi 2011 tammmikuu mahdollisesti...kuisti on poissa ja hieno uus eteinen paikallaan...sisätyöt hieman kesken toki... :)

Verhoilua

Tästä se lähti... (valitettavasti ei ole ehjästä tuolista kuvaa, koska emma rikko mun kameran juuri)

jalat irti ja istuintyyny irrotettuna (kaikki tuo valkoinen mitä näkyy tuossa tuolissa on koirankarvaa..ei lähteny imuroimalla enää millään)

kankaat irrotettu...oli muuten melkonen määrä niittejä ja pehmusteita ei uusittu, koska oli niin hyvässä kunnossa

 ja tällänen siitä tuli. Mä oon aika tyytyväinen. :)

Jalat putsasin ja petsasin tummalla pähkinällä (sohvan jalojen värisiksi) ja siis kangas jota käytin löyty vanhoista tyynyn päälisistä. Uusio käyttöä parhaimmillaan! Kyllä nyt kelpaa istuskella.

Syrän

Emma auttoi mua tuossa äsken ruuanlaitossa ja kohta kuului jo neidin sekoittaessa että;

"Äiti, äiti! Tuu kattoo, tääl on sydän"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sydämmellä tehtyä ruokaa luvassa tänään siis

ps. Kotona on ihanaa, vaikkakin vedin tossa jo tiistaina sellasen "paniikki, apua mulla ei oo töitä"- kohtauksen omassa päässä, mut sit se onneks hävis se fiilis. ;)

Tropiikkia

Käytiin Erikan ja Emilin kanssa eilen Tropicariossa. Vautsi vau...oli mielenkiintosta ja hiaaanoa!

Kattookaas vaikka näitä:

Mattopyton

Kuningasbooat siellä uiskenteli rinnakkain

Purjelisko oli yks lemppari

 

Vihreä mamba. lööved it ♥

Niilinkroko oli jokseenkin hurja...en haluis joutuu tuon lähelle.



Krokotiilivaraanin selkä oli täynnä sydämiä...

Kovati  siellä matelijat oli liikkeessä...onkohan niillä kevättä rinnassa? :)
Suosittelen oikeesti ja lämpimästi kaikille.

Haikeeta vaikeeta

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Voi että mä itkin....tippa oli silmäkulmassa koko päivän. Ensin aamulla, ku kävelin koululle ja mietin asiaa. Sitten kahvitauolla, kun rakkaat pirun ystävät yllättivät mut "läksiäis-tuparilahjalla". Sitten kun opettaja Reija puhui ja piti läksiäispuheen koko porukalle. Iltapäivällä Marin Kampaamolla...illalla yksinäni...

Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. On haikea olo. 2½ vuotta on pitkä aika. Vaikka toisaalta, kun katsoo taaksepäin, se on mennyt hujauksessa. Kahdessa ja puolessa vuodessa on ehditty porukkana kokea erot, rakkaudet, ahdistukset, surut, ilot ja ääretön määrä huumoria. Miten tätä kaikkea tuleekaan aivan sairas ikävä, vaikka toisaalta odotan innolla tulevaa...kaikki ovet on auki ja avattavissa. Kiitos ystävät ja kiitos rakas, että sä olet jakanut tämän kaiken mun kanssa. ♥

Reinot kuulema pitää olla jokaisella maalaistalon emännällä. Nyt o. Ja ihanat mun väriset patalaput. ♥
"Tuttavat tulevat ja menevät, mutta ystävät pysyvät"
...Tää on kyllä sellanen porukka, joka on ja pysyy...ei kulu pois vaikka patapadalla hankais. ;)

Elämä odottaa ja uudet sillat...niitä kohti mars.

Hengissä

Hiihtoloma oli ja meni ja Emma kävi päiväkodissa tutustumassa. Ja olikin ihanaa; sekä äidin että etenkin Emman mielestä.

Elämä on ollut rankkaa. Erika ja Emil on nyt olleet isällään ja Emma siis mulla. Ikävä on sellasta raastavaa, kun on kyse omista lapsista...erilaista kuin aikuista ihmistä kohtaan jota rakastaa. Kyllä mä huomaan, että tää on lapsilleki tosi rankkaa. Emma tuntuu sopeutuvan jotenkin itsestään. Neiti odottaa niin kovin pohjanmaalle muuttoa ja kaikkea uutta, joka siellä odottaa. Mut isommat...niin no onhan tää hiton iso juttu. Enkä mä tiedä, että onko tää oikea ratkaisu, mutta katsotaan kuinka tää nyt lähtee sujumaan.

Sitten...Vaikka mä kuinka rakastan äitiäni, niin kyllä äidin kanssa asuminen voi olla tosi hurjaa tälleen yli 3-kymppisenä. :) Mut ilon asia on toki se, että ei tätä kauaa enää kestä (mä luulen, et äitikin on onnellinen ku pääsee meistä eroon).  Mutta siis; huomenna on torstai. Sitten alkaa vkoloppu ja ensi viikolla on näyttö. Sit lähden käymään "vikaa kertaa" pohjanmaalla. Sen käynnin jälkeen tulenkin sitten käymään aina täällä etelässä. ^_^ Niin ja siitä sit enää viikko, niin me lähetään jo Emman kanssa pohjanmaalle opettelemaan eloa ja oloa siellä.

Elämme jännittäviä aikoja.

Tässä on mun isä...ja tuo tuossa isän sylissä on pakko olla vilma (kolmas isän ja äidin kymmenestä lapsenlapsesta). Mulla on ollut isää ihan tosi kova ikävä myös nyt viime aikoina. Jotenkin mä kaipaisin sen murahdusta, että kaikki on ihan hyvin.