Hitaalla...

Heissulivei. 2014 ja tää nainen ei oo mitään kirjannu tänne blogiin. Voevoe...luulen, että tämä työblogi; maalarinunelma  on vienyt hieman ajatuksia. Vuosi tulee kohta jo täyteen siitä kun tänne pohjanmaalle muutin. Jotenkin hurjaa...tuntuu, että siitä olis pitempi aika. Tuntuu, että täällähän mä aina olen ollut. En voisi muuta kai kuvitellakaan enää.

Edellisessä vai oliko sitä edellisessä päivityksessä luki, että kesä tuli ja meni...no niin teki talvikin. Tai oikeastaan mies totesi, että mikä talvi. Todella ankea sellainen. Kaikennäköstä pientä on tullu puuhattua talvella. Paljon käsitöitä ainakin, jos ei muuta.

Erikalle hieman pitkävartisemmat villikset

Martin halusi shakkiruudulliset villasukat...kuviot ei vaan oo mun juttu...never again, mut sitkeesti tein nää loppuun. :D

Tää puku lähti kummitytölle Espooseen jouluna. Kuulema on lämmittänyt mukavasti. <3

ja tämä toinen lähti Virroille pikkuprinsessalle. <3

ja sit niistä tölkinklipsuista on tullut tehtyä siis tälläisiä muutamia.

 Pikkupikku sukkia on tullut muutamat väännettyä palmikolla. Ja Ida-koiran peti tekee kokoajan tuloaan, mutta ku kierrätysmatskuista sitä väännän, niin välillä ei vaan oo ollu "lankaa". Siitä kuvia ku saan valmiiksi. ;)

Kaikki aina kysyy sieltä pk-seudulta, että mitä kuuluu. No nyt jos laittas sit vielä, että hyväähän tänne kuuluu. Tukin kantoa ja pilkkomista ja kesää odotellessa. Talo pitäs maalata loppuun ja yläkertaa ruveta laittaa ja kaikenmoisia unelmia kanoista ja porsaista ja hevosista ja niin no kaikesta mahollisesta...mut yks asia kerrallaan. Ja se eka on kyllä nyt se, että maalaan tän talon ens kesänä...siis talon...ikkunoita en hei sit lupaa saada kesän aikana valmiiks...niitä ku riittää vielä yks 50 ainakin!

Tässä kun istun koneella ja katson mun isosta ihanasta olohuoneen ikkunasta ulos oranssin-punervaa auringonlaskua ei voi ku todeta, että kyllä mä oon vaan onnekas nainen. <3

HPV-rokote

Mä en yleensä kirjoittele tälläisistä asioista blogiini...yleensä vain pähkäilen asioita omassa pikkupäässäni. Mutta tämä on nyt pyöriny jo usemman kuukauden päässä ja etenkin nyt viimeisimmän kohun jälkeen (pari päivää). Ja mitä enemmän tässä internetin ihmeellisessä maailmassa on tonkinut, niin voin todeta, että tämän naisen pää on vallan pyörällään. Ja voisin ehkä kaivata jotain ajatuksia ja faktoja muiltakin.

Laitan nyt hieman omia mielipiteitä ja ajatuksia ylipäänsä rokotuksista. Mielestäni lääkärit ja tutkijat tekevät mahtavaa työtä auttaakseen ihmisiä selviytymään jos jonkinmoisista sairauksista ja taudeista. Esimerkiksi polio-rokote. Kun katsoo tätä tilastoa: esiintyvyys suomessa ,niin väistämättä sitä kiittää poliorokotteen keksijää Jonas Salkinia; loogista mielestäni.

Rokotteen ottamisessa on aina riskinsä. Mutta kovin moni tuskin välittää, jos on noin 0,00001 % mahdollisuus saada tartunta (paitsi ehkä se joka sen saa). (kyseinen tieto siis Sabinin kehittämästä polio-rokotteesta - tämä rokoite ei ole käytössä suomessa).
Voihan tätä asiaa miettiä niinkin, että vain 0,25% poliotapauksista kehittyy vakavempaan paralyyttiseen vaiheeseen. Joista 10% kuolee taudin akuuttivaiheessa. Eli siis suomen huippuvuosina sairastuneita oli noin 800, joista vain kaksi olisi saanut tämän vakavemman muodon.
Tää on yks niistä asioista mitä en tajua. Miten mulla on sellanen käsitys ollut, et polioon on kuollut suomessakin tuhottomasti ihmisiä ja halvaantuneita on sitäkin enemmän.
En siis nyt tällä tarkota, että poliorokotteet pitäisi lakkauttaa tai että niistä ei olisi hyötyä. Tottakai on ollut ja polio on ollut pelätty ja inhottava tauti muinoin ja edelleenkin joissain maissa. Lähinnä tässä pohdin, että miten media ja oma pää voikaan vääristää asioita aika suhteettomasti.

Sitten oli tää sikainfluenssa - narkolepsia juttu...siitä vois varmaan kirjottaa ja on varmaan kirjotettu miljoonia juttuja. Mut siitä totesin silloin, kun rokote tuli, että meillä ei kukaan ota tuota rokotetta, koska mielestäni siitä ei ollut tarpeeksi näyttöä. Olin ja olen edelleenkin myös sitä mieltä, että perusterve ihminen selvinnee todennäköisesti kyseistä influenssasta ilman rokotettakin. Toinen luku on sitten perussairaat jne. Mut en tuohon paneudu sen enempää totean vaan, että ensinhän kaikki viranomaiset teilasi ajatuksen ja totesivat kaiken olevan kunnossa...kunnes sitten ei ollutkaan.

Mutta siis tää homma nyt vähän karkas tosta itseasiasta, eli HPV-rokotteesta, joka on siis papilloomavirusrokotus, joka ehkäisee  kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Kuulostaa hyvältä eikö. Tottakai! Kyllä mä haluan suojella omia tyttäriäni syövältä. Oishan se taas yks tauti vähemmän pelättävää...vai onko?

Mä laitan nyt tähän ensin faktoja, jotka on siis THL:n sivuilta ja syöpäjärjestöjen sivuilta tonkittua tietoa.
- Suomessa todetaan kohdunkaulansyöpään sairastuneita vuosittain noin 160. (vertailun vuoksi kohdunrungonsyöpään 600, rintasyöpään yli 4500).
- Ihmisen papilloomavirustyypit (HPV) 16 ja 18, jotka sisältyvät rokotteeseen, aiheuttavat noin 70 % kaikista kohdunkaulan syövistä (ts.112 vuosittain sairastuneista voisi saada avun tästä rokotteesta)
- Kohdunkaulan syöpä löydetään yleensä Papa- eli irtosolututkimuksen avulla, jossa naisen kohdunkaulakanavasta otetaan solunäyte.
 
Lähinnä mä tolla mun kysymyksellä "vai onko?" viittaan nyt siihen, ettei ihmisillä vain tulisi sitä mielikuvaa, että rokote olisi yhtä tehokas kuin esim.polio rokote on. Tämä rokote (ainakaan nykymuodossaan) ei tule kadottamaan kohdunkaulansyöpää. Ja papa-näytteiden ottoa tulisi jatkaa säännöllisesti edelleen, koska edelleenkin 30% kohdunkaulansyövistä tulee muista kuin papilloomaviruksista 16 ja 18.

Painin tämän rokote asian kanssa lähinnä taas siksi, että mielestäni siitä ei ole tarpeeksi näyttöä...siis haittavaikutuksista. Pitäisikö luottaa viranomaisiin, jotka olivat aivan varmoja, että sikainfluenssanrokotteen ja narkolepsian välillä ei ole yhteyttä. Mitä jos päätän, että otan tyttärelleni rokotteen ja siitä viikon päästä tyttö saa epämääräisiä oireita. Ja vuoden päästä siitä selviää, että kyse tosiaan onkin mahdollisesti rokotteesta...ja "voi tyttäresi ei voi koskaan saada lapsia". Ymmärrän kyllä, että tälläisen mahdollisuus on häviävän pieni. Mutta ymmärrän myös lukuihin nojaten, että myös sairastuminen kohdunkaulansyöpään on yllättävän paljon pienempi kuin esim. rintasyöpään. Auton allekin varmaan kuolee todennäköisemmin kuin kohdunkaulansyöpään (0,1% kohdunkaulasyövän kuoleman vaara 75 ikävuoteen mennessä)?

Tungetaanko meihin liikaa kaikkea nykyään. Jossain on välähdellyt tutkimuksia siitäkin, että melanooman esiintyvyys ja lisääntyminen johtuukin niistä rasvoista joita itseemme tungemme ja joilla luulemme suojautuvamme melanoomalta...(aivan taas eri aihe).

Äitinä tää on vaikea paikka. Jos sallin rokotteen lapselleni ja lapsi sairastuu (vaikka siis tämä on viranomaisten mielestä siis mahdotonta) niin syytän itseäni. Jos en ota ja lapsi sairastuu joskus syöpään, syytän itseäni. Niin en tiedä. Jokatapauksessahan sitä on paska mutsi teki mitä teki. ;)

Nyt siis...jos jaksoit lukea tämän loppuun asti, niin kaipaisin ajatuksia. Ja lisää niitä faktoja. Mistä niitä pitäs hakea...?

Kesä tuli, kesä meni

Mulla on pienoisia ongelmia tän mun blogini kanssa ihan muutamastakin syystä. Numero uno ollee se, että ku ei ole tuttua kameraa, niin tota todella vanhaa tulee käytettyä hyvin vähän, joten kuvia on siunaantunut kyllä minimalistisen vähän viimeiseltä puolelta vuodelta.

Numero dos onkin sitten se, että en ole ihan sinut tämän ubuntu käyttöjärjestelmän kanssa, joka meillä koneella on. Se mun mielestä jotenkin heittää näitä kuvia ja tekstejä vähän miten sattuu.

Ja kolmanneksikin vielä, että nää mun vähäiset kuvat on kahella eri koneella ja mun pitäs saada aikaseksi yhdistettyä kaikki yhteen paikkaan tai siis kahteen, että olis sit backupikin.

Ja jotta tää soppa olis sit viimesen päälle keitetty ja sotkettu, niin mun puhelimessahan, joka on siis kadonnut, oli tietenkin tosi paljon kivoja kuvia. Nomut elämä on ja shit happens.

Mä en oikeastaan edes tiedä, että mistä pitäs aloittaa tarinointi, kun kesän ja syksyn aikana on ehtinyt kaikkea mukavaa tapahtua. On retkeilty, rempattu ja korjattu satoa. Käsitöitä on väännetty, kokkailtu ja nautiskeltu. Mun pitäisi oikeasti kirjoittaa tänne blogiin useammin ja ehkä enemmän päiväkirjamaisesti, että tulisi asioita dokumentoitua ihan omaankin muistiin.

porkkanoita tuli ämpärillinen, osa oli aivan järjettömän kokoisia

kukkaloistosta oon saanut nauttia pitkälle syksyyn, kunnes halla tuli ja vei kaiken.

sipulit kuivumassa...nää on kyllä jo kaikki melkein käytetty. :D

Omista perunoista testattiin sipsejä ja ilmeisesti lettuja tässä ollaan vääntämässä

kaanista. ;)

keinukin tosiaan rakennettiin...mut kuvan kohde tais olla tuo upea taivas.

Lilla Angjärv, minä ja koirat, virveli ja karpalot. Mahtavaa.

Taksia odottelemassa pakkasaamuna.

ja tosiaan...nyt on jo lumilinnakin tuolla pihalla. ;D

Näihin tunnelmiin...talvi tervetuloa.

Ei mulla mitään otsikkoa, kuvia vaan teille.

Mua oikein harmittaa, ku ei ole tullu pidettyä kameraa käden ulottuvilla tänä kesänä. Oikeesti ois ollu niin paljon kuvattavaa! Täksi viikoksi on luvattu hyvää keliä (lukuunottamatta tätä päivää), niin jospa saisin tuon talon maalattua ja siitä ainakin tehtyä sellaista ennen ja jälkeen kuva kollaasia. Mutta siis tässä nyt näitä vähäisiä kuvia tältä kesältä...eli kesäkukkia:

Kesäkukka seos jonka heitin penkkiin oli ja on aika mahti. Mä koitan napata sieltä kyllä ens kesäks mahollisimman paljon siemenkotia, jos vaikka sai jatkossakin yhtä kaunista sekamelskaa. <3

vaaleanpunaista unikkoa

tumman liilaa unikkoa

Ja sit muutama hieno kuva meidän kalareissuilta angjärvelle. Se on kyllä jotenkin lumoava paikka. Meidän kalareissut tuppaa aina kyllä venähtämään aikalailla. Tällekin reissulle lähdettiin kuuden aikaan ajatuksella, että "käydään ihan pikaseen vähän kalastelee iltapalaa ahvenista"...No reissu veny yli puolen yön. Mut toisaalta näissä maisemissa ei oo valittamista...kyllä kelpaakin venyä.

Hääreissu.

Noniin. Nää päivitykset tuppaa näköjään venymään ja venymään. Kuukausi viimeisestä, mutta kuten lupasin; tästä lähtee kuvakavalkaadi meidän häämatkasta Saukonreitiltä.*syrän

Kotona taivas vaikutti hieman synkältä ja muutama vesitippakin tipahti ikkunaan, mutta me ei olla sokerista. ;) Rinkat tai reput oli pakattu, joten eikun menoks. Martinin selässä oli 15kiloa painoa ja mun 13,5kg. Ja siis matkan arveltiin kestävän neljä päivää, kolme yötä.

Ensin veimme Golfin Vilobackaan (jonne toivottavasti saapuisimme neljä päivää myöhemmin) ja sitten Stefanille mersu ja käveltiin kilometrin matka Saukonreitin lähtöpaikalle (Pedersöre skidcentrum) ja tultiin heti maaliin! ^_^

Ida joutui olemaan ensimmäisen päivän lähestulkoon kokoajan kiinni, ettei neiti vaan karkais autotielle.

muuten ois nostettu, mutta ei viittitty rinkkoja ottaa pois selästä. :-p

tällänen pikkukuusi oli matkan varrella.

Ensimmäinen laavu siinti edessä...tässä vaiheessa matkaa oli taivallettu 7kilometriä.

todella kummallinen vanha koivu

Bockabronilla ajateltiin ottaa lounastauko...matkalla sinne löytyi hassuja "nukkeja" ja tarinoita metsänneidoista, ahdista ja muista metsän kavereista. :)

Lounas hetki ja ekat muut ihmiset näkyi tällä etapilla. Sekin porukka oli tullut lapsineen kalastamaan sillalle. Bockaabronin sillalla matkaa oli kertynyt 8kilometriä, päätimme jatkaa Hjulforsiin, jonne kertyisi matkaa 13km. Se olisi yöpymispaikkamme.

muru ja virne ja vanhoja kivimuureja riitti

maisemakuvaa mäeltä (kyllä pohjanmaallakin on mäkiä) Hjulforsin koskelle. Matkalla löytyi mehukkaita vadelmia ja mustikoita.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kaunista, kosken pauhua ja hieno tarina taustalla. Muttamutta...voi surkeus mikä laavupaikka! Aivan tien pielessä...joten vaikka matka painoi jo rinkat selässä, niin päätettiin kuitenkin jatkaa vielä eteenpäin. Josko Huvudsjönillä olisi parempi paikka.

Oli! Väsynyttä ja nälkäistä porukkaa. Ja siis kilsoja tässä vaiheessa ekalla päivällä takana 16,5km. Melkomoinen saavutus kapsäkit selässä. :)

Seuraavana aamuna porukka oli hieman jäykkää. Mutta päästiin kuitenkin matkaan. Ajateltiin ottaa hieman iisimmin ja seuraavalle etapille, jossa päätettiin koittaa kalastusta ja kunnon lounaan syöntiä oli Gäddsjön. Vain kolmen kilometrin päässä.

Matka menikin mukavasti ja eteen aukeni ehkä yhdet kauneimmista maisemista joita olen nähnyt omilla silmilläni. Rakastuin.

jos katsot kuvaa tarkasti näät kalasääsken taivaalla ja alhaalla vasemmalla "risukasan", joka siis pesä, jossa oli poikaset. :)

Kunkku nautti suoilmasta.

Ida halusi myös ruokaa...

Ja siis lounaaksi haukea ja lakkoja...voiko parempaa oikeasti olla. Luonnonantimia.

Sitten matka jatkui...pitkospuita pitkin..maisema kuin lapissa ja kohteena Skjorsmossen. Matkaa reittiä pitkin 7kilometriä. Matkan varrella mm. Sexsjö, joka on paikallinen karavaanareiden alue...noo...meidän matka hieman poikkesi tästä, ja lähdimme omille teillemme. Saavuimme Rensforseniin ja päätimme kahlata Purmojoen yli. Olihan taas seikkailu..ja en muuten ottanut yhtään kuvaa. :D

Skjorsmossen, johon saavuimme 10kilometriä taivallettuamme toisena päivän, oli myös suoalue...Tai oikeastaan laavu oli "saarella", joka oli suolla. Hieno paikka ja teltta laavuun, koska oli melko möykkystä.

Seuraavana aamuna matka jatkui. Ajatuksena oli tarpoa pitkä päivä (15kilometriä), jotta viimeisellä päivälle jäisi vain lyhykäinen pätkä. Tällä pätkällä oli todella puuduttavia pätkiä sorateitä pitkin. tylsäää...

Mutta olis siellä kyllä mahtimaisemiakin...järvisuokoivikko?!

Lounastaukoa ja odotettu vessa ja vesivarastojen täyttö tuli eteen Narsin uimarannalla. Oih...juokseva vesi! miten ihana asia. Oltiin melko väsyneitä 8,5kilometrin jälkeen, mutta...

...aina jaksaa vähän keinua... ;-D

Taisi olla vähän väsyä porukkaa, kun kuvia ei juurikaan ollut tuolta 6,5kilometrin etapilta seuraavalle yöpymispaikalle eli Kalisjönille. Maisemat onneksi palkitsivat perille päästyämme.

ja letut kivellä! Voi perhana...kyllä oli namia...tuoreita vadelmia ja sokeria ja AVOT!

Vähän haikeana tuli heräiltyä "viimeisenä" aamuna...Keiteltiin puurot ja kahvit ja ensimmäiset muut patikoijat poukkasivat leiriimme. He olivat ilmeisesti vain kahden päivän patikoinnilla. Olivat lähteneet Sexsjöniltä, joka on aika tarkalleen puolessa välissä matkaa. Mutta siinä sitten pakkailtiin tavaroita ja matkattiin kohti Ilveskiveä (suomen yksi suurimmista siirtolohkareista). Kuvaaja pyytää anteeksi aivan surkeaa kuvatusta. Kivi on valtaisa. Käytiin myös katsomassa vanhoja hylkeenpyytäjien asumuksia Hundbackassa ja juotiin viimeiset eräkahvit.

Saavuimme Vilobackaan väsyneinä, mutta onnellisina...matkaa takana ehkä noin 49kilometriä. Ja Golfin avaimet hienosti Mersun hansikaslokerossa. (Martin vielä lähtiessä sanoi mulle, kun laitoin avaimia Mersun hansikaslokeroon, että "Hyvä! Et pysty hukkamaan niitä mihinkään metsään!") XD Stefan joutui siis tuomaan mersun meille  Vilobackaan ennenkuin päästiin kotiin. Tästä saatiin monta naurua.

Hieno hääreissu oli. Ja kaikista rakoista ja säryistä huolimatta sitä jo miettii seuraavia patikkaseikkailuja. ;)

päälimäisenä mielessä ne letut!!