Solisoli...ei oo tästä naisesta kuulunu...
Mut hei, hyvää uutta vuotta. Meidän eteisessä on lattia!
 |
| Ja vielä neljä possua ♥ Joulun viettoa Vuokatin Angry birds puistossa. :) |
31.12.2012
18.11.2012
Matkustelua
"Pienen pieni veturi aamulla kerran.." *hoilottaa...Terveiset junasta. ;) Tämän pitäs oikeesti tehdä koulutyötään, mutta kun kerran näinkin hyvin pelittää tämä netti täällä junanvaunussa, niin ihankuin sitä malttais koulutyötä tehdä...(toimitus huom: Ei ehkä toimi ihan yhtä hyvin kuin junan vessa, mutta ei paljosta puutu...)
Jos jotain hyvää pitää tuosta auton hajoamisesta todeta, niin se on kyllä tää, että tässä junamatkan aikana ehtii tehdä yhtä ja toista. Mennessä kotiin kudoin sukkaa ja nyt tullessa, koitan tosiaan saada itsestäni sen verran irti, että saisin tuon yhden koulutyön valmiiksi. Päivitystä tähän auto ja matkatavaran hukkumisasiaan sen verran, että autosta tosiaan hajosi sitten vaihdelaatikko. :/ Automyyjä ei ota vastuuta myymästään autosta (säälistä kuulemma voi 300€ osallistua kustannuksiin). Vaihdelaatikko maksaa käytettynä noin 800-1000€ (jos sellaisen löydän jostain käytettynä). Korjaus siihen päälle sellasen 300-400€ + kytkinpaketti 300€ (kannattaa ehottomasti vaihtaa, ku kerran purettu koko roska muutenkin). Että mun halpa 3000€ auto on siis tullut (tai tulee) maksamaan mulle noin 5500€...*huoh...Tohon laskettu melkein 900€ iso huolto hihnojen vaihtoineen päivineen. Että näin...joskus elämä potkii...niin ja niitä hiton vaatteita ei oo löytyny. Se mua eniten ehkä harmittaakin tässä...
...tossa ku äsken kehuin netti yhteyttä...perun sen. ;D puolet tekstistä katosi...
...jos koittais tätä ajatusvirtaa jatkaa...Martin joutu perjantaina sellaiseksi itkuolkapääksi. Taitaa tää syksy olla vähän rankkaa aikaa...isä on ollut paljon mielessä, kaikki nää vastoinkäymiset mitä on ollu ja sit ylipäänsä ihmisten välinpitämättömyys. En tiiä johtuuko se vaan tästä nyky-yhteiskunnasta, kaupungistumisesta vai mistä. Mut mistä johtuu, että mitä enemmän on vaurautta, niin sen välinpitämättömiä ihmiset on...Siis tarkotan nyt yleensä esim. suomen yhteiskuntaa...suomihan on kaikesta huolimatta hyvinkin vauras maa. Miksi esimerkiksi kun vierailet tai katsot ihmisiä esim. Afrikassa, köyhääkin köyhemmissä olosuhteissa, niin he näyttävät niin kovin onnellisilta. Ja siellä välitetään toisistaan kovasti ja autetaan toisia. Miksi? Mä tässä ehkä oon pähkäilly tätä asiaa senkin takia kun toi oma talous on mitä on. Tai lähinnä sen hoito tällä hetkellä...tai siis ku mä en jaksais välittää rahasta, ku se tuntuu niin turhalta. Mutku ilman sitä ei pysty nykyään toimimaan ja tekemään mitään. Joo...tällästä korkeelentosta ajatusvirtaa...ehkä mä nyt koitan paneutua tohon koulutyöhön välillä.
Jos jotain hyvää pitää tuosta auton hajoamisesta todeta, niin se on kyllä tää, että tässä junamatkan aikana ehtii tehdä yhtä ja toista. Mennessä kotiin kudoin sukkaa ja nyt tullessa, koitan tosiaan saada itsestäni sen verran irti, että saisin tuon yhden koulutyön valmiiksi. Päivitystä tähän auto ja matkatavaran hukkumisasiaan sen verran, että autosta tosiaan hajosi sitten vaihdelaatikko. :/ Automyyjä ei ota vastuuta myymästään autosta (säälistä kuulemma voi 300€ osallistua kustannuksiin). Vaihdelaatikko maksaa käytettynä noin 800-1000€ (jos sellaisen löydän jostain käytettynä). Korjaus siihen päälle sellasen 300-400€ + kytkinpaketti 300€ (kannattaa ehottomasti vaihtaa, ku kerran purettu koko roska muutenkin). Että mun halpa 3000€ auto on siis tullut (tai tulee) maksamaan mulle noin 5500€...*huoh...Tohon laskettu melkein 900€ iso huolto hihnojen vaihtoineen päivineen. Että näin...joskus elämä potkii...niin ja niitä hiton vaatteita ei oo löytyny. Se mua eniten ehkä harmittaakin tässä...
...tossa ku äsken kehuin netti yhteyttä...perun sen. ;D puolet tekstistä katosi...
...jos koittais tätä ajatusvirtaa jatkaa...Martin joutu perjantaina sellaiseksi itkuolkapääksi. Taitaa tää syksy olla vähän rankkaa aikaa...isä on ollut paljon mielessä, kaikki nää vastoinkäymiset mitä on ollu ja sit ylipäänsä ihmisten välinpitämättömyys. En tiiä johtuuko se vaan tästä nyky-yhteiskunnasta, kaupungistumisesta vai mistä. Mut mistä johtuu, että mitä enemmän on vaurautta, niin sen välinpitämättömiä ihmiset on...Siis tarkotan nyt yleensä esim. suomen yhteiskuntaa...suomihan on kaikesta huolimatta hyvinkin vauras maa. Miksi esimerkiksi kun vierailet tai katsot ihmisiä esim. Afrikassa, köyhääkin köyhemmissä olosuhteissa, niin he näyttävät niin kovin onnellisilta. Ja siellä välitetään toisistaan kovasti ja autetaan toisia. Miksi? Mä tässä ehkä oon pähkäilly tätä asiaa senkin takia kun toi oma talous on mitä on. Tai lähinnä sen hoito tällä hetkellä...tai siis ku mä en jaksais välittää rahasta, ku se tuntuu niin turhalta. Mutku ilman sitä ei pysty nykyään toimimaan ja tekemään mitään. Joo...tällästä korkeelentosta ajatusvirtaa...ehkä mä nyt koitan paneutua tohon koulutyöhön välillä.
 |
| Tiinalle auringonlasku kuva...taustalla näkyy naapurin uusi "kartano" ja lannoteperäkärry...elis paskis. Mut jos niistä ei välitä...niin upee kuva, eikö. ;) |
14.11.2012
Remonttia ja reissailua...
Hirveesti on jääny kuvia laittamatta ja asioita kertomatta taas. Oon nyt parina vkoloppuna juossu pohjanmaalla ja taas ajattelin sinne lähteä, joten tää on todellista kahen asunnon välissä sompailua tällä hetkellä. Pohdin jo paljon, että mitä tavaroita voisi myydä, mitä huonekaluja lähtee mukaan ja mitä pitää saada pois muuton alta. On myös haastavaa miettiä, että mihin kaikki tavarat saa tuvassa sijoiteltua, koska yläkerta ei todellakaan ole keväällä vielä siinä kunnossa, että sinne kannattaisi mitään viedä edes säilytykseen. Ajatuksena tietenkin oli, että yläkertaa olisi laitettu jo pikkuhiljaa, mutta tuon meidän eteisenkin kanssa tuntuu kuluvan aikaa. Ei sitä vkolopun aikana paljoa ehdi tekemään ja ei voi olettaa, että murukaan jaksaisi töiden jälkeen yksinään kokoajan puuhata. Mutta siis...tässä kuistin tämän hetkinen tila:
Yllä siis sisätilasta muutama kuva. Lattialevyt on paikoillaan, katto ja seinät eristettyinä. Tila on lämpimämpi kuin meidän vanha eteinen, johon vintin kautta "puhaltaa" veto ja tuuli. Mutta, mutta...homma ei oikein etene ennenkuin saadaan mietittyä millaiseksi viimeistelty pinta halutaan. Mietittiin, että toi raakalauta seinä joka tuolla näkyy, olis kiva saada esille, mutta tollasenaan se ei onnistu, ku ovi tulee 2,5cm ulos tuosta seinäpinnasta ja ainiin...tossa seinässä on kaksi ikkunareikää. ;) Mietittiin, et jos siihen rakentais "uuden" vanhan lautapinnan...mut saako siitä sit tarpeeks aidon näköstä..Noi laudat on vaan niin ihanasti patinoitunu vuosikymmenien saatossa ulkolaudotuksen alla. Saattaapi olla että siihen isketään levyt kuten muuhunkin seinään. Katto tulee ihan paneelista...se on jo päätetty ja valkoinen siitä tulee...on sen verran matala tila, mut mitä ihmettä me laitetaan lattiaan?! Tai siis materiaali pyörii kestävässä laminaatissa, tai vinyylimatossa / levyssä. Mutta kun niitä kuoseja on niin miljoona nykyään! Ja katossa on jo efektipalkit, jotka poltettu, joten ne pikkasen luo rajoja sille lattiapinnallekin...Mutta näitä pitänee nyt miettiä oikein urakalla, että homma saatais eteenpäin. Mitään selkeää ratkasua mielessä ei siis ole, kaikkia pieniä ajatuksia, joita mä en saa koottua kokonaiseks. :D
Mutta nyt taidan lähteä pohtimaan asiaa portaiden pariin. Eli siis maalaamaan Malmille. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille. :)
 |
| Näin talvinen maisema oli perjantai aamuna, kun lasten kanssa heräsimme. ♥ |
 |
| Tässä etuoven rappusten ylätaso. Eikö olekin fiksu ja siisti ratkaisu. Muru sen keksi ja toteutti. :) |
Mutta nyt taidan lähteä pohtimaan asiaa portaiden pariin. Eli siis maalaamaan Malmille. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille. :)
12.11.2012
Hyvää syntymäpäivää minulle!
Mä kerron teille tarinan siitä, kuinka ihanaa on täyttää tänään 32-vuotta. Oikeastaan se mun iän karttuminen ei sinänsä liity millään lailla tähän tarinaan, mutta jos voi epäonnesta ja huonosta tuurista puhua, niin saanen todeta, että sellaista mulla on tänään riittänyt. Mut siis kaikki on hengissä, joten ei pitäs valittaa...teen poikkeuksen tällä kertaa ja valitan...ehkä se helpottaa tätä *itutusta.
Aamu alkoi mukavasti heräten siihen kun koira oksentaa. Jep, ei siinä mitään...oli onneksi pieni oksu ja helppo siivota matolta. Mukava synttärilahja koiralta. Lapset siinä sitten; "Mee takas sänkyyn."....ja mammahan menee. Saan ihanat laulut; suomeksi, englanniksi ja saksaksi! Pusuja ja haleja ja voi että kahvitkin keittivät, aamupalankin Erika teki ja Emma kortin. Rakkaita nuo muksut, eihän tähän voi muuta todeta. ♥
No sitten, syödään aamupalaa ja ruvetaan pakkamaan tavaroita ja autoa. Niin siis selvennykseksi, olimme tuulisessa tuvassa eli pohjanmaalla vkolopun ja matka kohti Helsinkiä alkoi klo 11.50. Auto oli siis pakattuna...ja tääääynnä tavaraa...käytiin nimittäin Pietarsaaressa ostoksilla ja ostin siis lapsille talvikamppeet (takit, housut, kengät). 38 numeroiset kengät vie tosi paljon tilaa...pussukoita ja nyssäköitä siis riitti. Päästiin hienosti Alavuden ABC:lle, syötiin ja herkuteltiin ja matka jatkui...kunnes sitten....(tähän rumpujen päristelyä ja jännitysmusiikkia) käännyttiin Virtain tieltä Kuruntielle, vaihde pois neloselta, kytkin alas jaaaaa....ei sitten enää vaihdetta laitettukaan...pääsin valuttelemaan bussipysäkille ja siinä sitten kokeilin kytkintä ja vaihteita ja sain sit vaihteen päälle, mut aattelin vähän peruutella ja kokeilla vielä, niin sittenpä juuttui pakki päälle. Nooh...sitten miettimään, että mitäs helvettiä...auto rikki ja tavaraa ja lapsia riitti.
Satuimme siis olemaan lähellä Virtoja, ystäväni Riikka asui noin 10km päässä ja pääsi pelastamaan mut ja lapset. Onnenkantamoisena tässä kohtaa oli se, että oltiin Riikalla noin 15.50 ja löydettiin bussi joka lähti Virroilta 16.20, joten päästiin sentään jatkamaan matkaa jollakin pelillä. Riikka siis heitti meidät bussipysäkille ja siinä sitten köröteltiin hölmistyneinä kohti Tamperetta, josta sitten jatkettaisiin junalla Helsinkiin. Bussi muuten kesti 2 tuntia Tampereelle...siinä kohtaa tuli muutaman kerran mietittyä, että ku ois auto nyt kestäny vaikka tampereelle asti....nojoo, mut siis päästiin tampereelle. Lapset mukana, check. Tavarat mukana, check. Onneks muuten koira jäi kotiin tällä kertaa! Ois tulluna kyllä itku jos sekin ois ollu takaluukussa mukana.
Juna-asemalla mukavassa lämpimässä, ei tarvii sateesta piitata. Mentiin sinne sitten ihan tiskille kyselemään junalippuja. Oltiin joskus 18.20 siis tiskillä. Niin ja siis olin katsonut, että seitsemältä lähtisi juna helsinkiin ja hienosti oltais jo yhdeksältä pitäjänmäellä. Niin no....ei kannattais suunnitella tälleen pyhänä liian pitkälle asioita. "Täällä kuule nyt näyttäs, että tohon seitsemän junaan olis kaikki ekan ja tokan luokan liput myyty.". "Että mitä ("%/#)"&/)#/%#%=!!!!!!" <-- toi kävi siis mielessä, mutta todellisuudessa sanoin; "no voi hitsin hitsi. *hymyilyä*...millonkohan seuraava sitten...*lisää väkinäistä hymyä*?". No siis sehän onneksi meni jo 19.07. Oli 20min hitaampi, joten kotiintulo aika venyisi entisestään...mut hei...jos joku hakis meidät asemalta, et sais lapset edes ennen kymmentä sänkyyn...Hyvää isänpäivää Esko ja kiitos avusta.
Mut siis eihän se vielä ihan loppunu tää tarina. Juna-asemalla; "Äiti missä se yks keltanen kassi...?". Eli nyt siis odotamme jännityksellä huomiseen ja sitten soitamme Suomen löytötavarapalveluun 1,97€/min+pvm + postituskulut +jnejnejne...että onko jollekin kelvannut täysin uutukaiset ulko toppahousut kokoa 146cm ja 152cm ja uutukaiset takit kokoa 152cmx2....vai olisiko ne jääny sinne vr:n junan hyllylle ja konduktööri palauttanut ne tuonne palveluun.
Mut siis hei! Hyvää isänpäivää!
ja siis ps. Ikinä...ikinä ei kannata ajatella näin; "Mä otan riskin ja meen autolla, koska automatka tulee maksaa vaan 50€, ku juna maksais 200€!" Noo...mun automatka on tähän mennessä maksanu 40€bensa + 49,50€bussi + 46,50€juna...sit ku lasketaan 150€hävinneet vaatteet (toivottavasti nää nyt löytys) ja autonkorjaus...jep...et se siitä riskinotosta. Mut mähän tykkään elää vaarallisesti. XD
Tarina on siis tosi, enkä ole oikeastaan ollenkaan liioitellut mistään. Kaurakeksit säily 80%ehjänä ja mua jo huvittaa koko touhu, niin ei silloin voi pahasti asiat olla pielessä. Lav ya ♥
pps...kakku emilin kaverisyndeiltä ja oheis"muovailut" samoista kemuista, ku lapset sai muovailla ja mä muovailin siinä ohessa sit kans.
Aamu alkoi mukavasti heräten siihen kun koira oksentaa. Jep, ei siinä mitään...oli onneksi pieni oksu ja helppo siivota matolta. Mukava synttärilahja koiralta. Lapset siinä sitten; "Mee takas sänkyyn."....ja mammahan menee. Saan ihanat laulut; suomeksi, englanniksi ja saksaksi! Pusuja ja haleja ja voi että kahvitkin keittivät, aamupalankin Erika teki ja Emma kortin. Rakkaita nuo muksut, eihän tähän voi muuta todeta. ♥
No sitten, syödään aamupalaa ja ruvetaan pakkamaan tavaroita ja autoa. Niin siis selvennykseksi, olimme tuulisessa tuvassa eli pohjanmaalla vkolopun ja matka kohti Helsinkiä alkoi klo 11.50. Auto oli siis pakattuna...ja tääääynnä tavaraa...käytiin nimittäin Pietarsaaressa ostoksilla ja ostin siis lapsille talvikamppeet (takit, housut, kengät). 38 numeroiset kengät vie tosi paljon tilaa...pussukoita ja nyssäköitä siis riitti. Päästiin hienosti Alavuden ABC:lle, syötiin ja herkuteltiin ja matka jatkui...kunnes sitten....(tähän rumpujen päristelyä ja jännitysmusiikkia) käännyttiin Virtain tieltä Kuruntielle, vaihde pois neloselta, kytkin alas jaaaaa....ei sitten enää vaihdetta laitettukaan...pääsin valuttelemaan bussipysäkille ja siinä sitten kokeilin kytkintä ja vaihteita ja sain sit vaihteen päälle, mut aattelin vähän peruutella ja kokeilla vielä, niin sittenpä juuttui pakki päälle. Nooh...sitten miettimään, että mitäs helvettiä...auto rikki ja tavaraa ja lapsia riitti.
Satuimme siis olemaan lähellä Virtoja, ystäväni Riikka asui noin 10km päässä ja pääsi pelastamaan mut ja lapset. Onnenkantamoisena tässä kohtaa oli se, että oltiin Riikalla noin 15.50 ja löydettiin bussi joka lähti Virroilta 16.20, joten päästiin sentään jatkamaan matkaa jollakin pelillä. Riikka siis heitti meidät bussipysäkille ja siinä sitten köröteltiin hölmistyneinä kohti Tamperetta, josta sitten jatkettaisiin junalla Helsinkiin. Bussi muuten kesti 2 tuntia Tampereelle...siinä kohtaa tuli muutaman kerran mietittyä, että ku ois auto nyt kestäny vaikka tampereelle asti....nojoo, mut siis päästiin tampereelle. Lapset mukana, check. Tavarat mukana, check. Onneks muuten koira jäi kotiin tällä kertaa! Ois tulluna kyllä itku jos sekin ois ollu takaluukussa mukana.
Juna-asemalla mukavassa lämpimässä, ei tarvii sateesta piitata. Mentiin sinne sitten ihan tiskille kyselemään junalippuja. Oltiin joskus 18.20 siis tiskillä. Niin ja siis olin katsonut, että seitsemältä lähtisi juna helsinkiin ja hienosti oltais jo yhdeksältä pitäjänmäellä. Niin no....ei kannattais suunnitella tälleen pyhänä liian pitkälle asioita. "Täällä kuule nyt näyttäs, että tohon seitsemän junaan olis kaikki ekan ja tokan luokan liput myyty.". "Että mitä ("%/#)"&/)#/%#%=!!!!!!" <-- toi kävi siis mielessä, mutta todellisuudessa sanoin; "no voi hitsin hitsi. *hymyilyä*...millonkohan seuraava sitten...*lisää väkinäistä hymyä*?". No siis sehän onneksi meni jo 19.07. Oli 20min hitaampi, joten kotiintulo aika venyisi entisestään...mut hei...jos joku hakis meidät asemalta, et sais lapset edes ennen kymmentä sänkyyn...Hyvää isänpäivää Esko ja kiitos avusta.
Mut siis eihän se vielä ihan loppunu tää tarina. Juna-asemalla; "Äiti missä se yks keltanen kassi...?". Eli nyt siis odotamme jännityksellä huomiseen ja sitten soitamme Suomen löytötavarapalveluun 1,97€/min+pvm + postituskulut +jnejnejne...että onko jollekin kelvannut täysin uutukaiset ulko toppahousut kokoa 146cm ja 152cm ja uutukaiset takit kokoa 152cmx2....vai olisiko ne jääny sinne vr:n junan hyllylle ja konduktööri palauttanut ne tuonne palveluun.
Mut siis hei! Hyvää isänpäivää!
 |
| mä oon toi vihree kuningaspossu...just tollanen olo on ollu tän päivän jälkeen. WTF?! |
Tarina on siis tosi, enkä ole oikeastaan ollenkaan liioitellut mistään. Kaurakeksit säily 80%ehjänä ja mua jo huvittaa koko touhu, niin ei silloin voi pahasti asiat olla pielessä. Lav ya ♥
pps...kakku emilin kaverisyndeiltä ja oheis"muovailut" samoista kemuista, ku lapset sai muovailla ja mä muovailin siinä ohessa sit kans.
28.10.2012
12.10.2012
suru
Erika totesi muutama päivä sitten; "Äiti, vaikka meillä on ihan hirveen ikävä ukkia, niin ihan hyvin me ollaan silti pärjätty." ♥ Näinhän se on.
 |
| Viimeinen lento niin hieno niin hento Lempeät tuulet isän saattoi matkaan Hän oli vapaa niin kuin sudenkorento Lennolla jolta ei palannutkaan |
Anna anteeksi kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää
Isiä aina vain kaivaten
2.10.2012
juoksua...ajatusten
Nonii....meinaa lipsua heti alkuunsa tää ote tästä blogista. ^_^
Mulla olis oikeesti hirveesti kerrottavaa ja 'juteltavaa' teidän kanssa, mut se että jaksaisin tai ehtisin jäsentää kaiken tekstinä ulos on melko ylivoimasta.
Tällä vkolla, jota on siis kulunu kaks päivää, on ehditty mm. viedä auto huoltoon ja hakea (Kiitos taas Arin mielettömän mahtavalle työlle, ripeydelle ja kaikelle!), on toimittu autokuskina (vie, tuo, hae lapsia) ....ei ehkä niin ihanalla laina-autolla, mut kiitos Pietari lainasta (ois muuten elämä ollut hipun verran hankalampaa). Erika kävi hammaslääkärissa ja hampaita kehuttiin kovin, ensi vuonna uudestaan tsekkaa mahdollista rauta-asiaa. Emma on kovasti ollut kyläluutana naapurilla ja mummilla; päiväkodissa haisi viemäri, niin mummi lupas hoitaa tämän päivän (toivottavasti hajuhaitat ovat hälvenneet huomiseen mennessä). Niin ja oonhan mä koulussaki ollu...vähän ehkä poissaolevasti...niinku siis ihan fyysisestiki (viemässä autoa ja hammaslääkärissä jne), mut ehkä myös ajatukset ei välttämättä oo nyt ihan messissä siinä hommassa. Mut ehkä se tästä...tai sit ei, mut jos nyt sit puol vuotta sitkuttelee vaikkei oiskaan ajatuksia. Puol vuotta on kuitenkin vaan puol vuotta, sit mulla on taas loppuelämä aikaa, niinku aina. :)
Mut siis vkolopun olin kotona ja tuli jonkin verran ikkunaa maalattua ja kitattua ja todettua, että vernissa voi tehdä valtaisan eron ikkunakitissä ja maalissa. Ja nyt sit rupesin miettii, et saa nähä miten tuo eka kitti nyt sit pysyy ja toimii...mut kuten muruki sano; "et ei voi mitään. Sit ne vaan pitää tehä uusiks." Ja näinhän se on.
Ja kuten varmaan viimeistään tähän asti lukeneena voit todeta, että tää oikeesti nyt takkuaa tää mun ajatuksen juoksu. Mä koitan ehkä palata selväjärkisempänä (ei tartte mainita, mä tiedän...sitä hetkeä ei ehkä tule. ;))
Mulla olis oikeesti hirveesti kerrottavaa ja 'juteltavaa' teidän kanssa, mut se että jaksaisin tai ehtisin jäsentää kaiken tekstinä ulos on melko ylivoimasta.
Tällä vkolla, jota on siis kulunu kaks päivää, on ehditty mm. viedä auto huoltoon ja hakea (Kiitos taas Arin mielettömän mahtavalle työlle, ripeydelle ja kaikelle!), on toimittu autokuskina (vie, tuo, hae lapsia) ....ei ehkä niin ihanalla laina-autolla, mut kiitos Pietari lainasta (ois muuten elämä ollut hipun verran hankalampaa). Erika kävi hammaslääkärissa ja hampaita kehuttiin kovin, ensi vuonna uudestaan tsekkaa mahdollista rauta-asiaa. Emma on kovasti ollut kyläluutana naapurilla ja mummilla; päiväkodissa haisi viemäri, niin mummi lupas hoitaa tämän päivän (toivottavasti hajuhaitat ovat hälvenneet huomiseen mennessä). Niin ja oonhan mä koulussaki ollu...vähän ehkä poissaolevasti...niinku siis ihan fyysisestiki (viemässä autoa ja hammaslääkärissä jne), mut ehkä myös ajatukset ei välttämättä oo nyt ihan messissä siinä hommassa. Mut ehkä se tästä...tai sit ei, mut jos nyt sit puol vuotta sitkuttelee vaikkei oiskaan ajatuksia. Puol vuotta on kuitenkin vaan puol vuotta, sit mulla on taas loppuelämä aikaa, niinku aina. :)
Mut siis vkolopun olin kotona ja tuli jonkin verran ikkunaa maalattua ja kitattua ja todettua, että vernissa voi tehdä valtaisan eron ikkunakitissä ja maalissa. Ja nyt sit rupesin miettii, et saa nähä miten tuo eka kitti nyt sit pysyy ja toimii...mut kuten muruki sano; "et ei voi mitään. Sit ne vaan pitää tehä uusiks." Ja näinhän se on.
Ja kuten varmaan viimeistään tähän asti lukeneena voit todeta, että tää oikeesti nyt takkuaa tää mun ajatuksen juoksu. Mä koitan ehkä palata selväjärkisempänä (ei tartte mainita, mä tiedän...sitä hetkeä ei ehkä tule. ;))
19.9.2012
Arki on hanurista...
...ainakin joskus ja flunssaisena...Arkea pukkaa päälle. Olen opiskelija, kokki, siivooja, pyykkääjä ja autokuski. Joskus mä oikeasti mietin, että kun istahtaa yhdeksän kymmenen aikaan koneelle illalla, että miten hitossa mä taas tästäkin päivästä selvisin. Asiaa ei auta tukkoinen nenä, valuvat silmät eli siis järjetön syyslentsu. Elämä...vois joskus olla yksinkertaisempaa...tai ainakin rauhallisempaa.
 |
| jospa kotimaisemat helpottais oloa...ja panadol hot. |
 |
| Tässä on meidän puuliiteri/navetta/autotalli/työhuone/sauna, joka on joko puskutraktorin tai perimmäisen kunnostuksen tarpeessa. Vielä ei ole päätetty kumpi on järkevämpää. Niin ja tuolla savupiipussa on muuten mun ampuma kuollu lintuki. Että näin meillä maalla. ;) |
 |
| meidän eteinen...se on alakerrassa ainut paikka, joka on vielä peruskorjaamatta. |
 |
| yläkerrasta...seuraavien vuosien projekti, että saatais lapsille huoneet... |
 | |
| ennen ja jälkeen kuvapari etelä seinästä. Onhan se ku uus <3 |
 |
| ekoja pakkasia odotellessa... |
14.9.2012
Ennen - jälkeen
Meitsi teki tänään tanssiliikkeitä laastihousuissaan...sain Malmilla aulan laatoituksen valmiiksi (saumausta ei lasketa)...kyl siitä hiano tuli...niin murukin sanoi. Niin siis Martinkin yllätti ja tuli jo torstaina meitä ilostuttamaan. <3
Ja siis tästä lähee ennen-jälkeen kuvasarja muutamista mun remppaamista / tekemistä kohteista...
Että sellasia kuvia... :) Nyt perjantai peliä lasten kanssa ja jos avais vaikka siiderin. ;)
Ja siis tästä lähee ennen-jälkeen kuvasarja muutamista mun remppaamista / tekemistä kohteista...
 |
| Malmi - kylpyhuone - ennen |
 |
| ja jälkeen |
 |
| Malmi - aula - ennen |
 |
| ja jälkeen |
 |
| Bodbacka (Martinin veljen talo) - wc - ennen |
 |
| ja jälkeen |
12.9.2012
Tapiolalaiset!
Jahas...ketäs kaikkia siellä ruudun takana sitten lueskelee mun elämästä...sinne niin nyt vaan sit vilkuttelee ja kommentteja jakamaan. Suski siellä ainakin...Tuuli...Johannakin mahollisesti?
Ei mulla sitten muuta tähän hätään. ^_^
Tai siis pakko vielä palata hetki taaksepäin ja sit takaisin tähän hetkeen ja todeta, etä voi *erse...mä oon vanhentunu, koska mun lapsetki on.
Ei mulla sitten muuta tähän hätään. ^_^
Tai siis pakko vielä palata hetki taaksepäin ja sit takaisin tähän hetkeen ja todeta, etä voi *erse...mä oon vanhentunu, koska mun lapsetki on.
 |
| 2008 kesä |
 |
| 2012 kesä |
9.9.2012
Syyslaiskuus
Tää viikko on ollu vähän hiljasempi kirjotusten, tekemisten ja ylipäänsä olemisen kanssa. Syynä on ollu pieni flunssan tunne tänne tullessa ja ehkäpä syyslaiskuus. Jos nyt oikein kehnosti käy, niin saanen tuon Martinin taudin sitten ensi vkoksi.
Kuistikaan ei oikeastaan ole edennyt; on siinä se kahva ja lukko. Eteisen ikkunat olis enää toiselta puolelta maalaamatta. Sit nekin vois parin kolmen päivän päästä asentaa ja ruveta sisähommiin kuistin kanssa. Mut nii...enhän mä ole täällä, et se siitä. :-/ Kyllä mua niin ketuttaa taas lähteä, ku kaikki on kesken ja leviänä. Mä haluisin vaan jäädä tänne. Jos piiloutuis sängyn alle ja leikkis ettei kukaan kaipaa. Kevääseen on liian pitkä aika...oon koittanut miettiä, et onhan tässä syysloma ja joulu ja hiihtolomakin, mut ei yhessä vkossa kauheesti ehdi saatikka vkoloppusin. Ku täytyyhän sitä jättää aikaa siihenkin, että saa olla toisen lähellä, kainalossa sohvan nurkassa kattomassa jotain älytöntä elokuvaa. Huoh...no elämä on...kaiken se kestää, paljon se antaa. Uskon ainakin näin.
Mut siis asiaan...tai siis muutama asia. Ne uskokaa tai älkää soitti sieltä ovifirmasta! Samana päivänä, ku laitoin sähköpostin. Pyysivät kovasti anteeksi, että ei tuolla laadulla olis kyllä saanu lähteä tehtaalta mihinkään ja olisivat lähettäneet uuden karmin. Alennuksesta eivät puhuneet mitään...mutta maalia lupasivat lähettää, et saan paikkamaalattua tuolta karmista yhen kohan ettei siitä vahingossakaan pääse kosteus läpi. Että tällästä sen osalta.
Kunkun oli tarkotus jäädä tänne, mut voipi olla että otan sen mukaan. Käytin pojan kastraatiossa perjantaina ja oli erilainen toimenpide ku odotin. Siis ku oon ollu parissa mukana katsomassa, niin tää eläinlääkäri teki huomattavasti isomman viillon, ku aiemmat. Näin ollen kestänee pidempään parantuakin...joten en taida viitsiä jättää Martinin vaivoiks enää tuota koiraa. Saa nähä pääsenkö ite edes kouluun maanantaina...pitää tsekata toi haavan tilanne illalla.
Ja sit näiden löpinöiden jälkeen. Eilen illalla tein yksinäni noita ikkunoita vintillä. Tais siinä yks kolme tuntia hurahtaa niin etten ees huomannu. Ja intoa ois riittäny vieläkin enemmän, mut valoa ei.
Kuistikaan ei oikeastaan ole edennyt; on siinä se kahva ja lukko. Eteisen ikkunat olis enää toiselta puolelta maalaamatta. Sit nekin vois parin kolmen päivän päästä asentaa ja ruveta sisähommiin kuistin kanssa. Mut nii...enhän mä ole täällä, et se siitä. :-/ Kyllä mua niin ketuttaa taas lähteä, ku kaikki on kesken ja leviänä. Mä haluisin vaan jäädä tänne. Jos piiloutuis sängyn alle ja leikkis ettei kukaan kaipaa. Kevääseen on liian pitkä aika...oon koittanut miettiä, et onhan tässä syysloma ja joulu ja hiihtolomakin, mut ei yhessä vkossa kauheesti ehdi saatikka vkoloppusin. Ku täytyyhän sitä jättää aikaa siihenkin, että saa olla toisen lähellä, kainalossa sohvan nurkassa kattomassa jotain älytöntä elokuvaa. Huoh...no elämä on...kaiken se kestää, paljon se antaa. Uskon ainakin näin.
Mut siis asiaan...tai siis muutama asia. Ne uskokaa tai älkää soitti sieltä ovifirmasta! Samana päivänä, ku laitoin sähköpostin. Pyysivät kovasti anteeksi, että ei tuolla laadulla olis kyllä saanu lähteä tehtaalta mihinkään ja olisivat lähettäneet uuden karmin. Alennuksesta eivät puhuneet mitään...mutta maalia lupasivat lähettää, et saan paikkamaalattua tuolta karmista yhen kohan ettei siitä vahingossakaan pääse kosteus läpi. Että tällästä sen osalta.
Kunkun oli tarkotus jäädä tänne, mut voipi olla että otan sen mukaan. Käytin pojan kastraatiossa perjantaina ja oli erilainen toimenpide ku odotin. Siis ku oon ollu parissa mukana katsomassa, niin tää eläinlääkäri teki huomattavasti isomman viillon, ku aiemmat. Näin ollen kestänee pidempään parantuakin...joten en taida viitsiä jättää Martinin vaivoiks enää tuota koiraa. Saa nähä pääsenkö ite edes kouluun maanantaina...pitää tsekata toi haavan tilanne illalla.
Ja sit näiden löpinöiden jälkeen. Eilen illalla tein yksinäni noita ikkunoita vintillä. Tais siinä yks kolme tuntia hurahtaa niin etten ees huomannu. Ja intoa ois riittäny vieläkin enemmän, mut valoa ei.
 |
| kukas ei näissä maisemissa ja hiljaisuudessa viihtyis <3 |
 |
| taivas oli jossain vaiheessa melkoinen tulimeri |
6.9.2012
Ovi
Mein uus ovi tuli toissapäivänä!
Sitten sitä ruvettiin eilen illalla asentamaan...Oltiin melko pettyneitä työnjälkeen, kun ruvettiin tarkemmin katsomaan osia. Siis niinku melkein 3tonnin oveksi, niin ensinnäkin karmit piti itse kasata. Mun mielestä ne on yleensä kasattuina...? Sitten maalipinta oli lohkeillut yläosasta karmia, ja oisko pakkaus tai kuljeutsvaurio ku karmista oli lohjennu pala (jää onneks piiloon), maalausjälki (oisko robottimaalaus) ei ollu mikään kauheen hyvä...joissain kohissa ovi oli selvästi hiomaton tai huonosti hiottu, joten kovin röpelöinen pinta oli. ja ylipäänsä työnjälki ois ton hintasessa ovessa melko kehno. Meinaan laitta kuvia ja palautetta yhtiölle...laitan tänne infoa, että vastaavatko mitään. Ois varmaan laitettu ovi bumerangina takas, mut 12vkon odotus (oikeastaan ovi tuli ennen ku oletettiin...luultiin, että tulee syyskuun puolvälissä aikasintaan) ei houkuttanut. Jos ennen pahimpia pakkasia sais ton eteisen edes jotenkin eristettyä ja laitettua kondikseen.
Mut siis ensin karmit...
Ja sitten aateltiin koittaa onneamme kahdeksan jälkeen illalla, että onnistuiko karmien asennus, niin että ovet menee kiinni...
Hiaaaano. Vaikka itte sanonkin. Ja sitä mä jaksan ihmetellä, että mitä se rautakaupan myyjä mulle ruotsiksi selitti, että vaikeimman oven asentaa sitten halusit. Mut siis...mehän ollaan murun kanssa niin supereita, et mikä vaan onnistuu. Millin verran pitää kyllä säätää vielä tota ovea tänään ja lukko ja kahva käydään tänäänn hakemassa. Että tällästä remppaa ikkunoiden ohella....joita pitäs lähteä tonne vintille nyt sit maalaamaan ja laittamaan taas. :)
Tässä vielä aamuinen kuva pihalta...oli niin kaaanis aamu <3
 |
| paketissa vielä... |
Mut siis ensin karmit...
 |
| meitsi on ylin kiilojen leikkaaja. ;) |
 |
| tadaa...siinä se on! |
Tässä vielä aamuinen kuva pihalta...oli niin kaaanis aamu <3
3.9.2012
matkailua
Kotona jälleen. Oli muuten pitkästä aikaa vaikea lähteä Helsingistä. Lapset jäivät kotiin mummin kanssa ja Emma etenkin oli kovin itkuinen "äiti, mä en haluu et sä meet", "millon me nähdään?", "mä en halua mennä isille."...yritä siinä sitten olla reipas äiti ja lähteä matkaan. Automatka tuli ajettua melko väsyneenä...viikko ja vkoloppu meni melko vähillä unilla (Emma tykkäsi jostain syystä herätä jo vähän jälkeen kuus aamulla sunnuntaina). :-/
Oli, unista huolimatta, ihana vkoloppu lasten kanssa. Käytiin lauantaina siskolla Tanjalla kyläilemässä. Tanja teki ruokaa ja höpötettiin niitä näitä. Sit vein Erikan kera kaverin elokuviin (katsoivat Urhean) ja Emil katsoi toisen kaverinsa kanssa Madagascar3:n Sellossa. Emman kanssa shoppailtiin ja käytiin jädellä. Sunnuntai aamuna tuli pestyä vielä pari koneellista pyykkiä ja pelailtua muutamaa lautapeliäkin ennen ku lähin ajelee.
Viiden tunnin automatkalla ehtii kuulla monta biisiä ja radio tätien ja setien höpötystä. Yritin jopa voittaa Novalta lahjakorttia (olikohan se motonettiin)...?! Ideana oli, että sinne sai tietyn tyyppiset ihmiset soittaa. Ja sunnuntaina kisassa oli mukana sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet muuttokuormaa siirtämässä ts. muuttaneet tai muuttamassa tms. Vähänkö repeilin ittekseni, ku mulla oli mun "parveke" pakattuna autoon. Tää oli jo toinen muuttokuorma tänne päin jonka toin. Ajatuksena siis, että aina ku mulla on auto tyhjänä lapsista ja koirasta, niin kasaisin tavaraa, jota en nyt ennen kevättä välttämättä tarvia ja toisin tänne. Että sitten keväällä ku oikea muutto tulee, niin kamaa olis edes vähän vähemmän. Parveke lähti lähinnä siksi mukaan nyt tällä kertaa, ku sinne on tulossa taloyhtiön puolesta remontti ja se olis pitäny tyhjentää jokatapauksessa. Tyhjensin sen siis autoon. :-D Niin mutta siis...enhän mä päässy edes läpi sinne studioon, että se siitä sitten. Mut kokeilin edes. ;)
Että sellanen viikonloppu. Tänä aamuna kello pärähti kuudelta. Aamukahvit on aikoja sitten juotu, koirat käytetty pihalla ja ruokittu, joten kai sitä voisi lähteä tekemään jotakin. Saas nähdä mitä sitä keksii... ;)
Pistetääs tähän nyt muutama kuva tuolta arkistoista, ku ei nyt just aiheeseen liittyviä fotoja ole. Tässä siis viime kevättalvelta...vai oisko peräti sitä edelliseltä...
Oli, unista huolimatta, ihana vkoloppu lasten kanssa. Käytiin lauantaina siskolla Tanjalla kyläilemässä. Tanja teki ruokaa ja höpötettiin niitä näitä. Sit vein Erikan kera kaverin elokuviin (katsoivat Urhean) ja Emil katsoi toisen kaverinsa kanssa Madagascar3:n Sellossa. Emman kanssa shoppailtiin ja käytiin jädellä. Sunnuntai aamuna tuli pestyä vielä pari koneellista pyykkiä ja pelailtua muutamaa lautapeliäkin ennen ku lähin ajelee.
Viiden tunnin automatkalla ehtii kuulla monta biisiä ja radio tätien ja setien höpötystä. Yritin jopa voittaa Novalta lahjakorttia (olikohan se motonettiin)...?! Ideana oli, että sinne sai tietyn tyyppiset ihmiset soittaa. Ja sunnuntaina kisassa oli mukana sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet muuttokuormaa siirtämässä ts. muuttaneet tai muuttamassa tms. Vähänkö repeilin ittekseni, ku mulla oli mun "parveke" pakattuna autoon. Tää oli jo toinen muuttokuorma tänne päin jonka toin. Ajatuksena siis, että aina ku mulla on auto tyhjänä lapsista ja koirasta, niin kasaisin tavaraa, jota en nyt ennen kevättä välttämättä tarvia ja toisin tänne. Että sitten keväällä ku oikea muutto tulee, niin kamaa olis edes vähän vähemmän. Parveke lähti lähinnä siksi mukaan nyt tällä kertaa, ku sinne on tulossa taloyhtiön puolesta remontti ja se olis pitäny tyhjentää jokatapauksessa. Tyhjensin sen siis autoon. :-D Niin mutta siis...enhän mä päässy edes läpi sinne studioon, että se siitä sitten. Mut kokeilin edes. ;)
Että sellanen viikonloppu. Tänä aamuna kello pärähti kuudelta. Aamukahvit on aikoja sitten juotu, koirat käytetty pihalla ja ruokittu, joten kai sitä voisi lähteä tekemään jotakin. Saas nähdä mitä sitä keksii... ;)
Pistetääs tähän nyt muutama kuva tuolta arkistoista, ku ei nyt just aiheeseen liittyviä fotoja ole. Tässä siis viime kevättalvelta...vai oisko peräti sitä edelliseltä...
 |
| vanha kuisti |
 |
| vintiltä näkymää keväthangille |
31.8.2012
Perjantai fiilis
Ja siis perjantai fiilis ihan siitä syystä, että oon tyytyväinen siihen, mitä sain aikaiseksi malmilla tällä vkolla ja tänään. Kylppärikuvia en valitettavasti vieläkään saanut otettua, nimittäin silikonit loppus. Ei riittäny omasta takaakaan (ei oikeesti oo). ;) Joten eihän puolivalmiista voi kuvia ottaa. Mutta on mulla siitä eteisestä...ei kylläkään mitään laatukuvia (auringon vika), mutta saatte nyt tyytyä näihin.
Soitin Karillekin tänään (opettajalle) ja kyselin tosta kuivumisesta ja muistin ihan oikein joltain tunnilta, että vähintään kolme vuorokautta mieluiten viisi,ennenkuin kärsii kovasti astella. Joten lattia on siis käyttökiellossa ens vkoon, mikä nyt sinänsä sopii, kun lähden sunnuntaina kotia kohti <3. Äiti lupasi vahtia lapsia maanantaille, joilloin menevät isälleen sitten.
Väistämättä nyt, kun on ollu lapsista viikko kaupalla erossa on tullut mietittyä tuota Pohjanmaalle muuttoa aika useasti. Tilannehan on se, että isommat lapset olisivat vahvasti jäämässä tänne etelään ja nuorimmainen lähtisi mukaan. Ristiriitainen tilanne mielelle ja sydämelle. Asiasta on varsinkin Erikan kanssa juteltu paljon ja huomaan että Erikallakin on tosi ristiriitainen olo tämän asian kanssa. Mulle suurinta tuskaa tuottaa varmaan se, että en näe lapsia sitten niin paljon...viileneekö välit? tunteeko lapset itsensä petetyiksi? onko sisarusten erottaminen hyvä asia ollenkaan? Onko toisaalta oikein pakottaa lapsia mukaankaan? Eihän mikään ole pysyvääkään, voihan tilanteet muuttuakin...? kysymyksiä ristiin rastiin siis, mutta uskon vakaasti, että kaikki nämä asiat selviävät. Lapset kuitenkin tietää, että heitä rakastetaan, tapahtui mitä tahansa.
Loppuun vielä...mä löysin yhden kuvan itsestäni tältä kesältä...ja tässä siis olen Ma:
 |
| tähän ovenpieleen oon erityisen tyytyväinen. |
Soitin Karillekin tänään (opettajalle) ja kyselin tosta kuivumisesta ja muistin ihan oikein joltain tunnilta, että vähintään kolme vuorokautta mieluiten viisi,ennenkuin kärsii kovasti astella. Joten lattia on siis käyttökiellossa ens vkoon, mikä nyt sinänsä sopii, kun lähden sunnuntaina kotia kohti <3. Äiti lupasi vahtia lapsia maanantaille, joilloin menevät isälleen sitten.
Väistämättä nyt, kun on ollu lapsista viikko kaupalla erossa on tullut mietittyä tuota Pohjanmaalle muuttoa aika useasti. Tilannehan on se, että isommat lapset olisivat vahvasti jäämässä tänne etelään ja nuorimmainen lähtisi mukaan. Ristiriitainen tilanne mielelle ja sydämelle. Asiasta on varsinkin Erikan kanssa juteltu paljon ja huomaan että Erikallakin on tosi ristiriitainen olo tämän asian kanssa. Mulle suurinta tuskaa tuottaa varmaan se, että en näe lapsia sitten niin paljon...viileneekö välit? tunteeko lapset itsensä petetyiksi? onko sisarusten erottaminen hyvä asia ollenkaan? Onko toisaalta oikein pakottaa lapsia mukaankaan? Eihän mikään ole pysyvääkään, voihan tilanteet muuttuakin...? kysymyksiä ristiin rastiin siis, mutta uskon vakaasti, että kaikki nämä asiat selviävät. Lapset kuitenkin tietää, että heitä rakastetaan, tapahtui mitä tahansa.
Loppuun vielä...mä löysin yhden kuvan itsestäni tältä kesältä...ja tässä siis olen Ma:
29.8.2012
Malmia, polvia ja väsymiä
Ei multa kyllä taida kuulkaas tänäänkään irrota oikein tekstiä...Mä en oikeesti tiedä miten mä kiittäisin äitiä tarpeeksi. Tää viikko olis ollut mahoton ilman, että mummi (eli siis oma äitini) olisi ollut tässä laittamassa ruokaa ja jeesaamassa. Tänäänkin olin siis Malmilla klo 9.15-15.30...lyhyehkö päivä...mut ku treenikausi on alkanu lapsilla, niin sitä juoksemista riittää. Olin siis kotona vartin yli neljä, mummi syötti koko jengin. Lähdin viemään Emiliä säbä treeneihin vartin yli viis, josta ajoin kotiin, laitoin pyykinpesu koneen päälle ja lähin saattamaan Erikaa bussille Vilin (äidin koira) kanssa. Sit koira sisälle ja autoon; hakee Emil. Emil kotiin, 20min hengähdys ja hakee Erika. Kotiin saapuessa kello olikin jo sitten 20.15...Että se siitä päivästä. XD Hiljaisuus laskeutui tunnin päästä tuosta...ja sitten pitäs vielä jaksaa teille kirjottaa. ;-)
Njaa...ku kerran alotin, niin voinen jatkaa....polvet on aika kovilla sanoisin. Tälläinen aulatilan laatoitus on tekeillä:
Mut kyllä mun täytyy myöntää, että vaikka tää laatottaminen antaa mulle hirvittävästi haasteita ja mä tykkään siitä, niin ei musta kyllä tällä saralla ammattilaista tule koskaan. Siis ihan jo senkin takia, että ei mulla fysiikka kestäis tätä kahdeksaa tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa jatkuvasti. Ja siksi, että mä olen hidas...tai siis mä ainakin tunnen olevani tosi hidas tai luulen pystyväni tekemään jonkun jutun viikossa ja sit joudun toteemaan, et hups siihen meniki koko kesä. XD En mä kärsimätön ole, mutta mun pitäs osata homma ku vettä vaan, ku kerran osaan sen...mut kai se vaan vaatis sitä toistoa ja pitkäjänteisyyttä, jota mulla tuppaa uupumaan...Onneksi työnjohto (Kiitos Pietari ja Pekka!) ovat olleet kovin myötämielisiä ja kärsivällisiä. Toivottavasti myös tyytyväisiä lopputulokseen. Iso Kiitos kuuluu kyllä myös muuten mun Mäla (märkätilojen laatoitus)-opelle Karille! Ei muuten olis tästä projektista tullu yhtään mitään. Jo tieto siitä, että voi soittaa "hädän" hetkellä, auttaa selviytymään ja selkeyttämään omaa ajattelua työmaalla.
Huomenna voisin yrittää ottaa siitä kylppäristä sellasen "after"-kuvan, niin saisitte nähdä, että mitä mä sitten niinku kesän aikana tein...tai siis alkukesästä ja loppukesästä. Mä oon tyytyväinen, vaikka oishan se paremminkin voinu mennä...kriittisyyttä omaa työtä kohtaan ei puutu.
Loppuun fiilistelin tossa itsekseni viime syksyltä otettujen kuvien kera...
Njaa...ku kerran alotin, niin voinen jatkaa....polvet on aika kovilla sanoisin. Tälläinen aulatilan laatoitus on tekeillä:
 |
| vesieristettä siinä vetelin toissapäivänä |
 |
| etuoven suuntaan kuvaa |
 |
| ja siis kuuden tunnin mittailun, kuivaharjoittelun ja pään raavinnan tulos...melkein itkettää, mut toisaalta ei...koska hiki mulla oli, polvet punasena ja rakko käsissä. Tein siis hirveesti hommia tänään. |
Mut kyllä mun täytyy myöntää, että vaikka tää laatottaminen antaa mulle hirvittävästi haasteita ja mä tykkään siitä, niin ei musta kyllä tällä saralla ammattilaista tule koskaan. Siis ihan jo senkin takia, että ei mulla fysiikka kestäis tätä kahdeksaa tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa jatkuvasti. Ja siksi, että mä olen hidas...tai siis mä ainakin tunnen olevani tosi hidas tai luulen pystyväni tekemään jonkun jutun viikossa ja sit joudun toteemaan, et hups siihen meniki koko kesä. XD En mä kärsimätön ole, mutta mun pitäs osata homma ku vettä vaan, ku kerran osaan sen...mut kai se vaan vaatis sitä toistoa ja pitkäjänteisyyttä, jota mulla tuppaa uupumaan...Onneksi työnjohto (Kiitos Pietari ja Pekka!) ovat olleet kovin myötämielisiä ja kärsivällisiä. Toivottavasti myös tyytyväisiä lopputulokseen. Iso Kiitos kuuluu kyllä myös muuten mun Mäla (märkätilojen laatoitus)-opelle Karille! Ei muuten olis tästä projektista tullu yhtään mitään. Jo tieto siitä, että voi soittaa "hädän" hetkellä, auttaa selviytymään ja selkeyttämään omaa ajattelua työmaalla.
Huomenna voisin yrittää ottaa siitä kylppäristä sellasen "after"-kuvan, niin saisitte nähdä, että mitä mä sitten niinku kesän aikana tein...tai siis alkukesästä ja loppukesästä. Mä oon tyytyväinen, vaikka oishan se paremminkin voinu mennä...kriittisyyttä omaa työtä kohtaan ei puutu.
Loppuun fiilistelin tossa itsekseni viime syksyltä otettujen kuvien kera...
28.8.2012
Malmille matka käy
Otsikko kertonee jotain, ehkä? Tai ainakin osa lukijoista on joskus viimeisen reilu vuoden aikana kuullut; "Ei ku mä meen Malmille hommiin." tai "Mä oon Malmilla." tms. ;) Eli siis Malmin työmaa on ystävän talon laajennus projekti, jossa olen tehnyt hommia nyt, niin no...yli vuoden. Milloin mitäkin...nauhotusta, maalailua, lasikuitutapetointia ja nyt viimeisimmät projektit on olleet sitten kylppäri, vessa; laatoitusta. Se on kuulkaas ollu aika haastavaa...tai siis ton 'aika' voinee ottaa tuolta välistä pois.
Mutta, koska mulla on takana melkein kymmen tuntinen päivä tuolla malmilla (tänään oli kylppärin seinien ja lattian saumaus, aulatilan vesieristys ja yläkerran vessan vesieristystä) ja otin tossa lasillisen valkoviiniä, niin taidan jättää laattalöpinät tuonemmaksi ja tarjota teille vaikka joitakin otoksia.
 |
| Emma |
 |
| Emil |
 |
| Erika |
 |
| minä ihte ja muru <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)