Matkustelua

"Pienen pieni veturi aamulla kerran.." *hoilottaa...Terveiset junasta. ;) Tämän pitäs oikeesti tehdä koulutyötään, mutta kun kerran näinkin hyvin pelittää tämä netti täällä junanvaunussa, niin ihankuin sitä malttais koulutyötä tehdä...(toimitus huom: Ei ehkä toimi ihan yhtä hyvin kuin junan vessa, mutta ei paljosta puutu...)

Jos jotain hyvää pitää tuosta auton hajoamisesta todeta, niin se on kyllä tää, että tässä junamatkan aikana ehtii tehdä yhtä ja toista. Mennessä kotiin kudoin sukkaa ja nyt tullessa, koitan tosiaan saada itsestäni sen verran irti, että saisin tuon yhden koulutyön valmiiksi. Päivitystä tähän auto ja matkatavaran hukkumisasiaan sen verran, että autosta tosiaan hajosi sitten vaihdelaatikko. :/ Automyyjä ei ota vastuuta myymästään autosta (säälistä kuulemma voi 300€ osallistua kustannuksiin). Vaihdelaatikko maksaa käytettynä noin 800-1000€ (jos sellaisen löydän jostain käytettynä). Korjaus siihen päälle sellasen 300-400€ + kytkinpaketti 300€ (kannattaa ehottomasti vaihtaa, ku kerran purettu koko roska muutenkin). Että mun halpa 3000€ auto on siis tullut (tai tulee) maksamaan mulle noin 5500€...*huoh...Tohon laskettu melkein 900€ iso huolto hihnojen vaihtoineen päivineen. Että näin...joskus elämä potkii...niin ja niitä hiton vaatteita ei oo löytyny. Se mua eniten ehkä harmittaakin tässä...

...tossa ku äsken kehuin netti yhteyttä...perun sen. ;D puolet tekstistä katosi...

...jos koittais tätä ajatusvirtaa jatkaa...Martin joutu perjantaina sellaiseksi itkuolkapääksi. Taitaa tää syksy olla vähän rankkaa aikaa...isä on ollut paljon mielessä, kaikki nää vastoinkäymiset mitä on ollu ja sit ylipäänsä ihmisten välinpitämättömyys. En tiiä johtuuko se vaan tästä nyky-yhteiskunnasta, kaupungistumisesta vai mistä. Mut mistä johtuu, että mitä enemmän on vaurautta, niin sen välinpitämättömiä ihmiset on...Siis tarkotan nyt yleensä esim. suomen yhteiskuntaa...suomihan on kaikesta huolimatta hyvinkin vauras maa. Miksi esimerkiksi kun vierailet tai katsot ihmisiä esim. Afrikassa, köyhääkin köyhemmissä olosuhteissa, niin he näyttävät niin kovin onnellisilta. Ja siellä välitetään toisistaan kovasti ja autetaan toisia. Miksi? Mä tässä ehkä oon pähkäilly tätä asiaa senkin takia kun toi oma talous on mitä on. Tai lähinnä sen hoito tällä hetkellä...tai siis ku mä en jaksais välittää rahasta, ku se tuntuu niin turhalta. Mutku ilman sitä ei pysty nykyään toimimaan ja tekemään mitään. Joo...tällästä korkeelentosta ajatusvirtaa...ehkä mä nyt koitan paneutua tohon koulutyöhön välillä.

Tiinalle auringonlasku kuva...taustalla näkyy naapurin uusi "kartano" ja lannoteperäkärry...elis paskis. Mut jos niistä ei välitä...niin upee kuva, eikö. ;)

Remonttia ja reissailua...

Hirveesti on jääny kuvia laittamatta ja asioita kertomatta taas. Oon nyt parina vkoloppuna juossu pohjanmaalla ja taas ajattelin sinne lähteä, joten tää on todellista kahen asunnon välissä sompailua tällä hetkellä. Pohdin jo paljon, että mitä tavaroita voisi myydä, mitä huonekaluja lähtee mukaan ja mitä pitää saada pois muuton alta. On myös haastavaa miettiä, että mihin kaikki tavarat saa tuvassa sijoiteltua, koska yläkerta ei todellakaan ole keväällä vielä siinä kunnossa, että sinne kannattaisi mitään viedä edes säilytykseen. Ajatuksena tietenkin oli, että yläkertaa olisi laitettu jo pikkuhiljaa, mutta tuon meidän eteisenkin kanssa tuntuu kuluvan aikaa. Ei sitä vkolopun aikana paljoa ehdi tekemään ja ei voi olettaa, että murukaan jaksaisi töiden jälkeen yksinään kokoajan puuhata. Mutta siis...tässä kuistin tämän hetkinen tila:

Näin talvinen maisema oli perjantai aamuna, kun lasten kanssa heräsimme. ♥

Tässä etuoven rappusten ylätaso. Eikö olekin fiksu ja siisti ratkaisu. Muru sen keksi ja toteutti. :)

Yllä siis sisätilasta muutama kuva. Lattialevyt on paikoillaan, katto ja seinät eristettyinä. Tila on lämpimämpi kuin meidän vanha eteinen, johon vintin kautta "puhaltaa" veto ja tuuli. Mutta, mutta...homma ei oikein etene ennenkuin saadaan mietittyä millaiseksi viimeistelty pinta halutaan. Mietittiin, että toi raakalauta seinä joka tuolla näkyy, olis kiva saada esille, mutta tollasenaan se ei onnistu, ku ovi tulee 2,5cm ulos tuosta seinäpinnasta ja ainiin...tossa seinässä on kaksi ikkunareikää. ;) Mietittiin, et jos siihen rakentais "uuden" vanhan lautapinnan...mut saako siitä sit tarpeeks aidon näköstä..Noi laudat on vaan niin ihanasti patinoitunu vuosikymmenien saatossa ulkolaudotuksen alla. Saattaapi olla että siihen isketään levyt kuten muuhunkin seinään. Katto tulee ihan paneelista...se on jo päätetty ja valkoinen siitä tulee...on sen verran matala tila, mut mitä ihmettä me laitetaan lattiaan?! Tai siis materiaali pyörii kestävässä laminaatissa, tai vinyylimatossa / levyssä. Mutta kun niitä kuoseja on niin miljoona nykyään! Ja katossa on jo efektipalkit, jotka poltettu, joten ne pikkasen luo rajoja sille lattiapinnallekin...Mutta näitä pitänee nyt miettiä oikein urakalla, että homma saatais eteenpäin. Mitään selkeää ratkasua mielessä ei siis ole, kaikkia pieniä ajatuksia, joita mä en saa koottua kokonaiseks. :D

Mutta nyt taidan lähteä pohtimaan asiaa portaiden pariin. Eli siis maalaamaan Malmille. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille. :)

juoksua...ajatusten

Nonii....meinaa lipsua heti alkuunsa tää ote tästä blogista. ^_^

Mulla olis oikeesti hirveesti kerrottavaa ja 'juteltavaa' teidän kanssa, mut se että jaksaisin tai ehtisin jäsentää kaiken tekstinä ulos on melko ylivoimasta.

Tällä vkolla, jota on siis kulunu kaks päivää, on ehditty mm. viedä auto huoltoon ja hakea (Kiitos taas Arin mielettömän mahtavalle työlle, ripeydelle ja kaikelle!), on toimittu autokuskina (vie, tuo, hae lapsia) ....ei ehkä niin ihanalla laina-autolla, mut kiitos Pietari lainasta (ois muuten elämä ollut hipun verran hankalampaa). Erika kävi hammaslääkärissa ja hampaita kehuttiin kovin, ensi vuonna uudestaan tsekkaa mahdollista rauta-asiaa. Emma on kovasti ollut kyläluutana naapurilla ja mummilla; päiväkodissa haisi viemäri, niin mummi lupas hoitaa tämän päivän (toivottavasti hajuhaitat ovat hälvenneet huomiseen mennessä). Niin ja oonhan mä koulussaki ollu...vähän ehkä poissaolevasti...niinku siis ihan fyysisestiki (viemässä autoa ja hammaslääkärissä jne), mut ehkä myös ajatukset ei välttämättä oo nyt ihan messissä siinä hommassa. Mut ehkä se tästä...tai sit ei, mut jos nyt sit puol vuotta sitkuttelee vaikkei oiskaan ajatuksia. Puol vuotta on kuitenkin vaan puol vuotta, sit mulla on taas loppuelämä aikaa, niinku aina. :)

Mut siis vkolopun olin kotona ja tuli jonkin verran ikkunaa maalattua ja kitattua ja todettua, että vernissa voi tehdä valtaisan eron ikkunakitissä ja maalissa. Ja nyt sit rupesin miettii, et saa nähä miten tuo eka kitti nyt sit pysyy ja toimii...mut kuten muruki sano; "et ei voi mitään. Sit ne vaan pitää tehä uusiks." Ja näinhän se on.

Ja kuten varmaan viimeistään tähän asti lukeneena voit todeta, että tää oikeesti nyt takkuaa tää mun ajatuksen juoksu. Mä koitan ehkä palata selväjärkisempänä (ei tartte mainita, mä tiedän...sitä hetkeä ei ehkä tule. ;))

Tapiolalaiset!

Jahas...ketäs kaikkia siellä ruudun takana sitten lueskelee mun elämästä...sinne niin nyt vaan sit vilkuttelee ja kommentteja jakamaan. Suski siellä ainakin...Tuuli...Johannakin mahollisesti?

Ei mulla sitten muuta tähän hätään. ^_^

Tai siis pakko vielä palata hetki taaksepäin ja sit takaisin tähän hetkeen ja todeta, etä voi *erse...mä oon vanhentunu, koska mun lapsetki on.

2008 kesä

2012 kesä

Syyslaiskuus

Tää viikko on ollu vähän hiljasempi kirjotusten, tekemisten ja ylipäänsä olemisen kanssa. Syynä on ollu pieni flunssan tunne tänne tullessa ja ehkäpä syyslaiskuus. Jos nyt oikein kehnosti käy, niin saanen tuon Martinin taudin sitten ensi vkoksi.

Kuistikaan ei oikeastaan ole edennyt; on siinä se kahva ja lukko. Eteisen ikkunat olis enää toiselta puolelta maalaamatta. Sit nekin vois parin kolmen päivän päästä asentaa ja ruveta sisähommiin kuistin kanssa. Mut nii...enhän mä ole täällä, et se siitä. :-/ Kyllä mua niin ketuttaa taas lähteä, ku kaikki on kesken ja leviänä. Mä haluisin vaan jäädä tänne. Jos piiloutuis sängyn alle ja leikkis ettei kukaan kaipaa. Kevääseen on liian pitkä aika...oon koittanut miettiä, et onhan tässä syysloma ja joulu ja hiihtolomakin, mut ei yhessä vkossa kauheesti ehdi saatikka vkoloppusin. Ku täytyyhän sitä jättää aikaa siihenkin, että saa olla toisen lähellä, kainalossa sohvan nurkassa kattomassa jotain älytöntä elokuvaa. Huoh...no elämä on...kaiken se kestää, paljon se antaa. Uskon ainakin näin.

Mut siis asiaan...tai siis muutama asia. Ne uskokaa tai älkää soitti sieltä ovifirmasta! Samana päivänä, ku laitoin sähköpostin. Pyysivät kovasti anteeksi, että ei tuolla laadulla olis kyllä saanu lähteä tehtaalta mihinkään ja olisivat lähettäneet uuden karmin. Alennuksesta eivät puhuneet mitään...mutta maalia lupasivat lähettää, et saan paikkamaalattua tuolta karmista yhen kohan ettei siitä vahingossakaan pääse kosteus läpi. Että tällästä sen osalta.

Kunkun oli tarkotus jäädä tänne, mut voipi olla että otan sen mukaan. Käytin pojan kastraatiossa perjantaina ja oli erilainen toimenpide ku odotin. Siis ku oon ollu parissa mukana katsomassa, niin tää eläinlääkäri teki huomattavasti isomman viillon, ku aiemmat. Näin ollen kestänee pidempään parantuakin...joten en taida viitsiä jättää Martinin vaivoiks enää tuota koiraa. Saa nähä pääsenkö ite edes kouluun maanantaina...pitää tsekata toi haavan tilanne illalla.

Ja sit näiden löpinöiden jälkeen. Eilen illalla tein yksinäni noita ikkunoita vintillä. Tais siinä yks kolme tuntia hurahtaa niin etten ees huomannu. Ja intoa ois riittäny vieläkin enemmän, mut valoa ei.

kukas ei näissä maisemissa ja hiljaisuudessa viihtyis <3

taivas oli jossain vaiheessa melkoinen tulimeri

Perjantai fiilis

Ja siis perjantai fiilis ihan siitä syystä, että oon tyytyväinen siihen, mitä sain aikaiseksi malmilla tällä vkolla ja tänään. Kylppärikuvia en valitettavasti vieläkään saanut otettua, nimittäin silikonit loppus. Ei riittäny omasta takaakaan (ei oikeesti oo). ;) Joten eihän puolivalmiista voi kuvia ottaa. Mutta on mulla siitä eteisestä...ei kylläkään mitään laatukuvia (auringon vika), mutta saatte nyt tyytyä näihin.

tähän ovenpieleen oon erityisen tyytyväinen.

Soitin Karillekin tänään (opettajalle) ja kyselin tosta kuivumisesta ja muistin ihan oikein joltain tunnilta, että vähintään kolme vuorokautta mieluiten viisi,ennenkuin kärsii kovasti astella. Joten lattia on siis käyttökiellossa ens vkoon, mikä nyt sinänsä sopii, kun lähden sunnuntaina kotia kohti <3. Äiti lupasi vahtia lapsia maanantaille, joilloin menevät isälleen sitten.

Väistämättä nyt, kun on ollu lapsista viikko kaupalla erossa on tullut mietittyä tuota Pohjanmaalle muuttoa aika useasti. Tilannehan on se, että isommat lapset olisivat vahvasti jäämässä tänne etelään ja nuorimmainen lähtisi mukaan. Ristiriitainen tilanne mielelle ja sydämelle. Asiasta on varsinkin Erikan kanssa juteltu paljon ja huomaan että Erikallakin on tosi ristiriitainen olo tämän asian kanssa. Mulle suurinta tuskaa tuottaa varmaan se, että en näe lapsia sitten niin paljon...viileneekö välit? tunteeko lapset itsensä petetyiksi? onko sisarusten erottaminen hyvä asia ollenkaan? Onko toisaalta oikein pakottaa lapsia mukaankaan? Eihän mikään ole pysyvääkään, voihan tilanteet muuttuakin...? kysymyksiä ristiin rastiin siis, mutta uskon vakaasti, että kaikki nämä asiat selviävät. Lapset kuitenkin tietää, että heitä rakastetaan, tapahtui mitä tahansa.

Loppuun vielä...mä löysin yhden kuvan itsestäni tältä kesältä...ja tässä siis olen Ma: