Kuistikaan ei oikeastaan ole edennyt; on siinä se kahva ja lukko. Eteisen ikkunat olis enää toiselta puolelta maalaamatta. Sit nekin vois parin kolmen päivän päästä asentaa ja ruveta sisähommiin kuistin kanssa. Mut nii...enhän mä ole täällä, et se siitä. :-/ Kyllä mua niin ketuttaa taas lähteä, ku kaikki on kesken ja leviänä. Mä haluisin vaan jäädä tänne. Jos piiloutuis sängyn alle ja leikkis ettei kukaan kaipaa. Kevääseen on liian pitkä aika...oon koittanut miettiä, et onhan tässä syysloma ja joulu ja hiihtolomakin, mut ei yhessä vkossa kauheesti ehdi saatikka vkoloppusin. Ku täytyyhän sitä jättää aikaa siihenkin, että saa olla toisen lähellä, kainalossa sohvan nurkassa kattomassa jotain älytöntä elokuvaa. Huoh...no elämä on...kaiken se kestää, paljon se antaa. Uskon ainakin näin.
Mut siis asiaan...tai siis muutama asia. Ne uskokaa tai älkää soitti sieltä ovifirmasta! Samana päivänä, ku laitoin sähköpostin. Pyysivät kovasti anteeksi, että ei tuolla laadulla olis kyllä saanu lähteä tehtaalta mihinkään ja olisivat lähettäneet uuden karmin. Alennuksesta eivät puhuneet mitään...mutta maalia lupasivat lähettää, et saan paikkamaalattua tuolta karmista yhen kohan ettei siitä vahingossakaan pääse kosteus läpi. Että tällästä sen osalta.
Kunkun oli tarkotus jäädä tänne, mut voipi olla että otan sen mukaan. Käytin pojan kastraatiossa perjantaina ja oli erilainen toimenpide ku odotin. Siis ku oon ollu parissa mukana katsomassa, niin tää eläinlääkäri teki huomattavasti isomman viillon, ku aiemmat. Näin ollen kestänee pidempään parantuakin...joten en taida viitsiä jättää Martinin vaivoiks enää tuota koiraa. Saa nähä pääsenkö ite edes kouluun maanantaina...pitää tsekata toi haavan tilanne illalla.
Ja sit näiden löpinöiden jälkeen. Eilen illalla tein yksinäni noita ikkunoita vintillä. Tais siinä yks kolme tuntia hurahtaa niin etten ees huomannu. Ja intoa ois riittäny vieläkin enemmän, mut valoa ei.
 |
| kukas ei näissä maisemissa ja hiljaisuudessa viihtyis <3 |
 |
| taivas oli jossain vaiheessa melkoinen tulimeri |
Moi Hanna! Olipas kiva löytää blogisi (Suskin vinkistä), oon aina välillä miettinyt että mitähän sille Hannalle nykyään kuuluu. :) Mäkin lähdin menemään tstosta, muutettiin Turkuun ja palasin kyllä toimistohommiin pienten mutkien kautta. Mutta eiköhän joskus vielä verhoiluhommat mua kutsu, ainakin osittain. :) Jään roikkumaan tänne, ihana taloprojekti teillä, hyyyyyvin mielenkiintosta!
VastaaPoistaVoih ihaaaanaaaa! <3 Hanna ja hanna uudet korkkarit...kummat ostit punaset vai mustat? Lueskelin siis hieman blogiasi ja lisäsinpä sen tuonne omaan listaanikin. Ihana kuulla susta!
VastaaPoistaKyllä mä sen tiesin, et lähdit ja ootte Turus. Mut muistelin ihan viimeisimmän suunnitelman, että sä olit lähös opiskelee tai jotain. Mut me palataan ja Tervetuloa roikkumaan. :)
Ostin mustat korkkarit, ne on liian isot, pitää ostaa vielä punaset sopivat ;). Joo mä olin sairaanhoitajan hommissa kokonaiset kaks kuukautta, siinä oli ihan riittävästi. :D
VastaaPoistaOi mitkä ihanan voimaannuttavat maisemat!
VastaaPoistaJa pikaista paranemista Kunkulle!
:D Ai kaks kuukautta...no mut kyllähän siinä jo se maailma tulee tutuksi. ;) Mitäs toimistohommia sä nyt sit teet...?
VastaaPoista