Matkustelua

"Pienen pieni veturi aamulla kerran.." *hoilottaa...Terveiset junasta. ;) Tämän pitäs oikeesti tehdä koulutyötään, mutta kun kerran näinkin hyvin pelittää tämä netti täällä junanvaunussa, niin ihankuin sitä malttais koulutyötä tehdä...(toimitus huom: Ei ehkä toimi ihan yhtä hyvin kuin junan vessa, mutta ei paljosta puutu...)

Jos jotain hyvää pitää tuosta auton hajoamisesta todeta, niin se on kyllä tää, että tässä junamatkan aikana ehtii tehdä yhtä ja toista. Mennessä kotiin kudoin sukkaa ja nyt tullessa, koitan tosiaan saada itsestäni sen verran irti, että saisin tuon yhden koulutyön valmiiksi. Päivitystä tähän auto ja matkatavaran hukkumisasiaan sen verran, että autosta tosiaan hajosi sitten vaihdelaatikko. :/ Automyyjä ei ota vastuuta myymästään autosta (säälistä kuulemma voi 300€ osallistua kustannuksiin). Vaihdelaatikko maksaa käytettynä noin 800-1000€ (jos sellaisen löydän jostain käytettynä). Korjaus siihen päälle sellasen 300-400€ + kytkinpaketti 300€ (kannattaa ehottomasti vaihtaa, ku kerran purettu koko roska muutenkin). Että mun halpa 3000€ auto on siis tullut (tai tulee) maksamaan mulle noin 5500€...*huoh...Tohon laskettu melkein 900€ iso huolto hihnojen vaihtoineen päivineen. Että näin...joskus elämä potkii...niin ja niitä hiton vaatteita ei oo löytyny. Se mua eniten ehkä harmittaakin tässä...

...tossa ku äsken kehuin netti yhteyttä...perun sen. ;D puolet tekstistä katosi...

...jos koittais tätä ajatusvirtaa jatkaa...Martin joutu perjantaina sellaiseksi itkuolkapääksi. Taitaa tää syksy olla vähän rankkaa aikaa...isä on ollut paljon mielessä, kaikki nää vastoinkäymiset mitä on ollu ja sit ylipäänsä ihmisten välinpitämättömyys. En tiiä johtuuko se vaan tästä nyky-yhteiskunnasta, kaupungistumisesta vai mistä. Mut mistä johtuu, että mitä enemmän on vaurautta, niin sen välinpitämättömiä ihmiset on...Siis tarkotan nyt yleensä esim. suomen yhteiskuntaa...suomihan on kaikesta huolimatta hyvinkin vauras maa. Miksi esimerkiksi kun vierailet tai katsot ihmisiä esim. Afrikassa, köyhääkin köyhemmissä olosuhteissa, niin he näyttävät niin kovin onnellisilta. Ja siellä välitetään toisistaan kovasti ja autetaan toisia. Miksi? Mä tässä ehkä oon pähkäilly tätä asiaa senkin takia kun toi oma talous on mitä on. Tai lähinnä sen hoito tällä hetkellä...tai siis ku mä en jaksais välittää rahasta, ku se tuntuu niin turhalta. Mutku ilman sitä ei pysty nykyään toimimaan ja tekemään mitään. Joo...tällästä korkeelentosta ajatusvirtaa...ehkä mä nyt koitan paneutua tohon koulutyöhön välillä.

Tiinalle auringonlasku kuva...taustalla näkyy naapurin uusi "kartano" ja lannoteperäkärry...elis paskis. Mut jos niistä ei välitä...niin upee kuva, eikö. ;)

Remonttia ja reissailua...

Hirveesti on jääny kuvia laittamatta ja asioita kertomatta taas. Oon nyt parina vkoloppuna juossu pohjanmaalla ja taas ajattelin sinne lähteä, joten tää on todellista kahen asunnon välissä sompailua tällä hetkellä. Pohdin jo paljon, että mitä tavaroita voisi myydä, mitä huonekaluja lähtee mukaan ja mitä pitää saada pois muuton alta. On myös haastavaa miettiä, että mihin kaikki tavarat saa tuvassa sijoiteltua, koska yläkerta ei todellakaan ole keväällä vielä siinä kunnossa, että sinne kannattaisi mitään viedä edes säilytykseen. Ajatuksena tietenkin oli, että yläkertaa olisi laitettu jo pikkuhiljaa, mutta tuon meidän eteisenkin kanssa tuntuu kuluvan aikaa. Ei sitä vkolopun aikana paljoa ehdi tekemään ja ei voi olettaa, että murukaan jaksaisi töiden jälkeen yksinään kokoajan puuhata. Mutta siis...tässä kuistin tämän hetkinen tila:

Näin talvinen maisema oli perjantai aamuna, kun lasten kanssa heräsimme. ♥

Tässä etuoven rappusten ylätaso. Eikö olekin fiksu ja siisti ratkaisu. Muru sen keksi ja toteutti. :)

Yllä siis sisätilasta muutama kuva. Lattialevyt on paikoillaan, katto ja seinät eristettyinä. Tila on lämpimämpi kuin meidän vanha eteinen, johon vintin kautta "puhaltaa" veto ja tuuli. Mutta, mutta...homma ei oikein etene ennenkuin saadaan mietittyä millaiseksi viimeistelty pinta halutaan. Mietittiin, että toi raakalauta seinä joka tuolla näkyy, olis kiva saada esille, mutta tollasenaan se ei onnistu, ku ovi tulee 2,5cm ulos tuosta seinäpinnasta ja ainiin...tossa seinässä on kaksi ikkunareikää. ;) Mietittiin, et jos siihen rakentais "uuden" vanhan lautapinnan...mut saako siitä sit tarpeeks aidon näköstä..Noi laudat on vaan niin ihanasti patinoitunu vuosikymmenien saatossa ulkolaudotuksen alla. Saattaapi olla että siihen isketään levyt kuten muuhunkin seinään. Katto tulee ihan paneelista...se on jo päätetty ja valkoinen siitä tulee...on sen verran matala tila, mut mitä ihmettä me laitetaan lattiaan?! Tai siis materiaali pyörii kestävässä laminaatissa, tai vinyylimatossa / levyssä. Mutta kun niitä kuoseja on niin miljoona nykyään! Ja katossa on jo efektipalkit, jotka poltettu, joten ne pikkasen luo rajoja sille lattiapinnallekin...Mutta näitä pitänee nyt miettiä oikein urakalla, että homma saatais eteenpäin. Mitään selkeää ratkasua mielessä ei siis ole, kaikkia pieniä ajatuksia, joita mä en saa koottua kokonaiseks. :D

Mutta nyt taidan lähteä pohtimaan asiaa portaiden pariin. Eli siis maalaamaan Malmille. Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille. :)

juoksua...ajatusten

Nonii....meinaa lipsua heti alkuunsa tää ote tästä blogista. ^_^

Mulla olis oikeesti hirveesti kerrottavaa ja 'juteltavaa' teidän kanssa, mut se että jaksaisin tai ehtisin jäsentää kaiken tekstinä ulos on melko ylivoimasta.

Tällä vkolla, jota on siis kulunu kaks päivää, on ehditty mm. viedä auto huoltoon ja hakea (Kiitos taas Arin mielettömän mahtavalle työlle, ripeydelle ja kaikelle!), on toimittu autokuskina (vie, tuo, hae lapsia) ....ei ehkä niin ihanalla laina-autolla, mut kiitos Pietari lainasta (ois muuten elämä ollut hipun verran hankalampaa). Erika kävi hammaslääkärissa ja hampaita kehuttiin kovin, ensi vuonna uudestaan tsekkaa mahdollista rauta-asiaa. Emma on kovasti ollut kyläluutana naapurilla ja mummilla; päiväkodissa haisi viemäri, niin mummi lupas hoitaa tämän päivän (toivottavasti hajuhaitat ovat hälvenneet huomiseen mennessä). Niin ja oonhan mä koulussaki ollu...vähän ehkä poissaolevasti...niinku siis ihan fyysisestiki (viemässä autoa ja hammaslääkärissä jne), mut ehkä myös ajatukset ei välttämättä oo nyt ihan messissä siinä hommassa. Mut ehkä se tästä...tai sit ei, mut jos nyt sit puol vuotta sitkuttelee vaikkei oiskaan ajatuksia. Puol vuotta on kuitenkin vaan puol vuotta, sit mulla on taas loppuelämä aikaa, niinku aina. :)

Mut siis vkolopun olin kotona ja tuli jonkin verran ikkunaa maalattua ja kitattua ja todettua, että vernissa voi tehdä valtaisan eron ikkunakitissä ja maalissa. Ja nyt sit rupesin miettii, et saa nähä miten tuo eka kitti nyt sit pysyy ja toimii...mut kuten muruki sano; "et ei voi mitään. Sit ne vaan pitää tehä uusiks." Ja näinhän se on.

Ja kuten varmaan viimeistään tähän asti lukeneena voit todeta, että tää oikeesti nyt takkuaa tää mun ajatuksen juoksu. Mä koitan ehkä palata selväjärkisempänä (ei tartte mainita, mä tiedän...sitä hetkeä ei ehkä tule. ;))

Arki on hanurista...

...ainakin joskus ja flunssaisena...Arkea pukkaa päälle. Olen opiskelija, kokki, siivooja, pyykkääjä ja autokuski. Joskus mä oikeasti mietin, että kun istahtaa yhdeksän kymmenen aikaan koneelle illalla, että miten hitossa mä taas tästäkin päivästä selvisin. Asiaa ei auta tukkoinen nenä, valuvat silmät eli siis järjetön syyslentsu. Elämä...vois joskus olla yksinkertaisempaa...tai ainakin rauhallisempaa.

jospa kotimaisemat helpottais oloa...ja panadol hot.

Tässä on meidän puuliiteri/navetta/autotalli/työhuone/sauna, joka on joko puskutraktorin tai perimmäisen kunnostuksen tarpeessa. Vielä ei ole päätetty kumpi on järkevämpää. Niin ja tuolla savupiipussa on muuten mun ampuma kuollu lintuki. Että näin meillä maalla. ;)

meidän eteinen...se on alakerrassa ainut paikka, joka on vielä peruskorjaamatta.

yläkerrasta...seuraavien vuosien projekti, että saatais lapsille huoneet...

ennen ja jälkeen kuvapari etelä seinästä. Onhan se ku uus <3

ekoja pakkasia odotellessa...

Syyslaiskuus

Tää viikko on ollu vähän hiljasempi kirjotusten, tekemisten ja ylipäänsä olemisen kanssa. Syynä on ollu pieni flunssan tunne tänne tullessa ja ehkäpä syyslaiskuus. Jos nyt oikein kehnosti käy, niin saanen tuon Martinin taudin sitten ensi vkoksi.

Kuistikaan ei oikeastaan ole edennyt; on siinä se kahva ja lukko. Eteisen ikkunat olis enää toiselta puolelta maalaamatta. Sit nekin vois parin kolmen päivän päästä asentaa ja ruveta sisähommiin kuistin kanssa. Mut nii...enhän mä ole täällä, et se siitä. :-/ Kyllä mua niin ketuttaa taas lähteä, ku kaikki on kesken ja leviänä. Mä haluisin vaan jäädä tänne. Jos piiloutuis sängyn alle ja leikkis ettei kukaan kaipaa. Kevääseen on liian pitkä aika...oon koittanut miettiä, et onhan tässä syysloma ja joulu ja hiihtolomakin, mut ei yhessä vkossa kauheesti ehdi saatikka vkoloppusin. Ku täytyyhän sitä jättää aikaa siihenkin, että saa olla toisen lähellä, kainalossa sohvan nurkassa kattomassa jotain älytöntä elokuvaa. Huoh...no elämä on...kaiken se kestää, paljon se antaa. Uskon ainakin näin.

Mut siis asiaan...tai siis muutama asia. Ne uskokaa tai älkää soitti sieltä ovifirmasta! Samana päivänä, ku laitoin sähköpostin. Pyysivät kovasti anteeksi, että ei tuolla laadulla olis kyllä saanu lähteä tehtaalta mihinkään ja olisivat lähettäneet uuden karmin. Alennuksesta eivät puhuneet mitään...mutta maalia lupasivat lähettää, et saan paikkamaalattua tuolta karmista yhen kohan ettei siitä vahingossakaan pääse kosteus läpi. Että tällästä sen osalta.

Kunkun oli tarkotus jäädä tänne, mut voipi olla että otan sen mukaan. Käytin pojan kastraatiossa perjantaina ja oli erilainen toimenpide ku odotin. Siis ku oon ollu parissa mukana katsomassa, niin tää eläinlääkäri teki huomattavasti isomman viillon, ku aiemmat. Näin ollen kestänee pidempään parantuakin...joten en taida viitsiä jättää Martinin vaivoiks enää tuota koiraa. Saa nähä pääsenkö ite edes kouluun maanantaina...pitää tsekata toi haavan tilanne illalla.

Ja sit näiden löpinöiden jälkeen. Eilen illalla tein yksinäni noita ikkunoita vintillä. Tais siinä yks kolme tuntia hurahtaa niin etten ees huomannu. Ja intoa ois riittäny vieläkin enemmän, mut valoa ei.

kukas ei näissä maisemissa ja hiljaisuudessa viihtyis <3

taivas oli jossain vaiheessa melkoinen tulimeri

Ovi

Mein uus ovi tuli toissapäivänä!

paketissa vielä...

Sitten sitä ruvettiin eilen illalla asentamaan...Oltiin melko pettyneitä työnjälkeen, kun ruvettiin tarkemmin katsomaan osia. Siis niinku melkein 3tonnin oveksi, niin ensinnäkin karmit piti itse kasata. Mun mielestä ne on yleensä kasattuina...? Sitten maalipinta oli lohkeillut yläosasta karmia, ja oisko pakkaus tai kuljeutsvaurio ku karmista oli lohjennu pala (jää onneks piiloon), maalausjälki (oisko robottimaalaus) ei ollu mikään kauheen hyvä...joissain kohissa ovi oli selvästi hiomaton tai huonosti hiottu, joten kovin röpelöinen pinta oli. ja ylipäänsä työnjälki ois ton hintasessa ovessa melko kehno. Meinaan laitta kuvia ja palautetta yhtiölle...laitan tänne infoa, että vastaavatko mitään. Ois varmaan laitettu ovi bumerangina takas, mut 12vkon odotus (oikeastaan ovi tuli ennen ku oletettiin...luultiin, että tulee syyskuun puolvälissä aikasintaan) ei houkuttanut. Jos ennen pahimpia pakkasia sais ton eteisen edes jotenkin eristettyä ja laitettua kondikseen.

Mut siis ensin karmit...

meitsi on ylin kiilojen leikkaaja. ;)

Ja sitten aateltiin koittaa onneamme kahdeksan jälkeen illalla, että onnistuiko karmien asennus, niin että ovet menee kiinni...

tadaa...siinä se on!

Hiaaaano. Vaikka itte sanonkin. Ja sitä mä jaksan ihmetellä, että mitä se rautakaupan myyjä mulle ruotsiksi selitti, että vaikeimman oven asentaa sitten halusit. Mut siis...mehän ollaan murun kanssa niin supereita, et mikä vaan onnistuu. Millin verran pitää kyllä säätää vielä tota ovea tänään ja lukko ja kahva käydään tänäänn hakemassa. Että tällästä remppaa ikkunoiden ohella....joita pitäs lähteä tonne vintille nyt sit maalaamaan ja laittamaan taas. :)

Tässä vielä aamuinen kuva pihalta...oli niin kaaanis aamu <3

matkailua

Kotona jälleen. Oli muuten pitkästä aikaa vaikea lähteä Helsingistä. Lapset jäivät kotiin mummin kanssa ja Emma etenkin oli kovin itkuinen "äiti, mä en haluu et sä meet", "millon me nähdään?", "mä en halua mennä isille."...yritä siinä sitten olla reipas äiti ja lähteä matkaan. Automatka tuli ajettua melko väsyneenä...viikko ja vkoloppu meni melko vähillä unilla (Emma tykkäsi jostain syystä herätä jo vähän jälkeen kuus aamulla sunnuntaina).  :-/

Oli, unista huolimatta, ihana vkoloppu lasten kanssa. Käytiin lauantaina siskolla Tanjalla kyläilemässä. Tanja teki ruokaa ja höpötettiin niitä näitä. Sit vein Erikan kera kaverin elokuviin (katsoivat Urhean) ja Emil katsoi toisen kaverinsa kanssa Madagascar3:n Sellossa. Emman kanssa shoppailtiin ja käytiin jädellä. Sunnuntai aamuna tuli pestyä vielä pari koneellista pyykkiä ja pelailtua muutamaa lautapeliäkin ennen ku lähin ajelee.

Viiden tunnin automatkalla ehtii kuulla monta biisiä ja radio tätien ja setien höpötystä. Yritin jopa voittaa Novalta lahjakorttia (olikohan se motonettiin)...?! Ideana oli, että sinne sai tietyn tyyppiset ihmiset soittaa. Ja sunnuntaina kisassa oli mukana sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet muuttokuormaa siirtämässä ts. muuttaneet tai muuttamassa tms. Vähänkö repeilin ittekseni, ku mulla oli mun "parveke" pakattuna autoon. Tää oli jo toinen muuttokuorma tänne päin jonka toin. Ajatuksena siis, että aina ku mulla on auto tyhjänä lapsista ja koirasta, niin kasaisin tavaraa, jota en nyt ennen kevättä välttämättä tarvia ja toisin tänne. Että sitten keväällä ku oikea muutto tulee, niin kamaa olis edes vähän vähemmän. Parveke lähti lähinnä siksi mukaan nyt tällä kertaa, ku sinne on tulossa taloyhtiön puolesta remontti ja se olis pitäny tyhjentää jokatapauksessa. Tyhjensin sen siis autoon. :-D Niin mutta siis...enhän mä päässy edes läpi sinne studioon, että se siitä sitten. Mut kokeilin edes. ;)

Että sellanen viikonloppu. Tänä aamuna kello pärähti kuudelta. Aamukahvit on aikoja sitten juotu, koirat käytetty pihalla ja ruokittu, joten kai sitä voisi lähteä tekemään jotakin. Saas nähdä mitä sitä keksii... ;)

Pistetääs tähän nyt muutama kuva tuolta arkistoista, ku ei nyt just aiheeseen liittyviä fotoja ole. Tässä siis viime kevättalvelta...vai oisko peräti sitä edelliseltä...

vanha kuisti

vintiltä näkymää keväthangille

Üllatüüs

Dodii...helsinki-cityssä taas.

Sunnuntain ajo sujui mukavammin, kuin viikon takainen. Mut kyllä se eka puol tuntia meni isolta ihmiseltä taas tippa linssissä.

Vkolopun saldo on tässä:

Meillä on hiaaaano katto!

käytiin mustikassa ja grillailtiin

ja kilisteltiin...vastaus kuului "kyllä kai." ;)

Ikkuna II - muurahaisten kosto

Eilen oli tuottoisa päivä. Tuli olohuoneen ikkunat hiottua uudella koneella loppuun, soviteltua paikoilleen ja pohjamaalattua, kittasin ikkunaa ja katon toinen puoli on valmis (saatiin siis pellit). Mutta siis mä jo eilen lupasin kertoa ikkunasta...Tässä se on vielä paikoillaan:

vähän vino kuva...

Tarina alkaa viime kesältä ja olohuoneen yhdestä ikkunasta...sieltä löytyi muurahaispesä. Ikkuna otettiin karmeineen irti, vaihdettiin alapuu (joka oli muurahaisten tuhoama -ilmeisesti joskus kostunut), maalailtiin jne. Noo...muurahaiset kostivat pesänsä tuhoamisen...heinäkuun tienoilla tänä kesänä sama homma toistui toiseen olohuoneen ikkunaan. XD Siis joo, toki suunnitelmissa on kaikkien ikkunoiden remppa, mut ei tänä kesänä ollu tarkoitus karmeja ruveta vaihtaa. Harmi, että mulla ei ole siitä irrotuksesta ja siitä muurahaismäärästä  kuvaa...se ois ollu ehkä parasta tässä annissa. ;) Mut siis tässä ikkuna karmeineen on poistettu ja ikkunanalapuolen laudotus purettu ja sahanpurut kaivettu pois.

Tähänkin karmiin jouduttiin alapuu vaihtamaan. Tyhjästä Martin sen väsäsi (onneks mun muru on taitava nikkari). Ei tästä muuten tulis mitään. ;) Sitten sitä maalailtiin ja kittailtiin ja maalailtiin lisää. Ja nyt se on tossa paikoillaan se karmi. Odottelee vaan noita ikkunoita tuolta vintiltä...Jota mun ois syytä lähtee katsoo tai siis tekemään...siellä on seitsemän kappaletta erikokoisia ikkunoita odottomassa kittauksia ja maalauksia.

Tähän loppuun vielä...katsokaas tätä...tämän_kin_ takia mä niin rakastan tätä paikkaa.

Peltikatto

Aina ei mee ihan niinku luulis, ei niinku Strömsössä, kuten eräs rakas ystäväni tuppaa sanomaan. Me siis aloitettiin kesällä purkamaan vanhaa kuistia. Ja tällä hetkellä tilanne on suurinpiirtein tämä:

ihan tuoretta kuvaa en eilen ottanut...

Syy kuistin lämpimäksi rakentamiseen on itseasiassa parikin. Saadaan vähän lisää säilytystilaa ja asuntoa lämpimämmäksi. Toi vanha sisäkuisti oli nimittäin talvisin pirskatin kylmä. Syynä nyt varmaan pääosin se, että ovi falskas niin kauheesti, mutta purettaessa tuota vanhaa seinää todettiin myös, että jostain syystä pikkuikkunoiden alla ei ollu eristettä. Että tulipa sekin sitten korjattua.

Mut siis kaikki on tähän asti ite rakennettu, kahdestaan pitkin kesää Martinin kanssa. Vanha katto on konesaumattua peltiä ja oli tarkoitus, että katon kuistiin olis tullu laittaa peltifirma. Se oli sellanen asia, joka haluttiin "ulkoistaa", mut nii...no eipä niitä sit kuulunu koko kesän aikana, ku oli sateista ja heillä kiire. :/

Ratkaisuna siis dilemmaan; harjoitellaan tekemään tämäkin asia itse. ;) Niin ja siis ei suinkaan konesaumattu peltikatto, vaan tollanen "feikki", joka näyttää konesaumatulta. Kattopellit saatiin eilen ja ruvettiin niitä asentamaan. Todettiin, että peltisakset tarvitaan, joten eiku hakemaan Pietarsaaren Pristamasta. Sieltä tarttu mukaan myös uus hiomakone. Vanha sano eilen sopimuksensa irti (ikkunat ei enää kiinnostanu sitä). Niin siis haettiin tosiaan sakset Prismasta, tultiin takasin ja saatiin hienosti toinen puoli katosta asennettua...nooh...sit mä rupesin kattoo niitä loppuja peltejä ja totesin Martinille, että tiiätkö, nää on kyllä nyt taivutettu kaikki samaan suuntaan eli väärin. Meillä on nyt siis kuistilla puoli kattoa :D Martin vei tänä aamuna pellit takasin. Katotaan saadaanko tänään vielä uudet ja laitettua katto loppuun. Jos nyt säät edes sallii..

Tossa kuvassa muuten näkyy toi meidän ikkunaremppakin, josta mä lupasin kertoa teille tänään, mutta tää meni nyt vähän peltien puolelle tää homma. ;)

Sadonkorjuuta ja puutarhaa

Syksy ei ole aina lempivuoden aikojani. Mutta sadonkorjuu on mukavaa. Toissapäivänä sain huimasta puutarhastani...

eikö olekin hurja! ;)

 ...tälläisen sadon...

Porkkanoita ja herneitä tulee lisää (poimin vähän naposteltavaa vaan). Mustaviinimarjat on jo jääkapissa purkissa, hillona. Nam. Tuli kyllä mustaviinimarjoja poimiessa (yksi siedettävä puska tuolla pihalla) ihan mökki taas mieleen. Siellä puskissa "istuttiin" pari päivää. Tuottavia puskia oli parhaimpina aikoina varmaan noin 40 kappaletta. Ja äiti teki mehua koko talven varalle. En mä itse niin montaa puskaa haluaisi, mutta kyllä mä meinaan tohon pihalle muutamia laittaa...aattelin, että jos noista vanhoista koittais juurruuttaa ens keväänä ämpäreihin oksia. Ja siis haaveina ois et saisin tohon pihalle sellasen pikku kasvimaan, johon voisi laittaa porkkanat ja herneet kasvamaan vähän väljemmin. Niin ja kyllähän se kasvihuonekin olis ihana. Paljon haaveita ja vielä aika lailla toteuttamiskelpoisia, mut ensin tärkein... Jos olohuoneen ikkuna saatais korjattua nyt ihan ensin. Kerrotaan siitä projektista vaikka huomenna lisää.

Ikkunakitti

Tää homma menee nyt vähän väärässä järjestyksessä. Oli ajatuksissa, että laitan tänne joku kerta ikkunan kunnostuksesta kuvia alusta loppuun. Mut koska eilen väsäsin kasan ikkunakittiä, niin aattelin nyt laittaa siitä kuvia ja kertoa miten  sen tein. Pitää varmaan tähän väliin sen verran laittaa, että en ole ammattilainen (ihan vielä ainakaan ;)) ja tapoja on varmasti monia. Mä yhdistelen perinteistä ja vanhaa oman maun, järkeilyn ja kokeilunhalun mukaan.

Ikkunakitin valmistukseen tarvitaan siis puhdas alusta (mulla toimittaa virkaa iso palapeili, oon tehnyt siinä tänä kesänä maalit ja kitit), vernissaa, liitujauhoa, mitta (desin mitalla saa kivasti kauhottua vernissaa purkista), lusikka (sekoitusta varten), lasta (saa niitä jauhoja siirreltyä kivasti tossa peilin päällä).

Tavarat järjestyksessä...vielä...

Yksinkertaisuudessaan, homma menee niin, että kasataan keko liitujauhoa, tehdään kraateri keskelle, johon laitetaan vernissaa...näin:

niin ja siis tosiaan toi on ihan oikeesti liitujauhoa. ;)

Sitten vaan sekoitellaan, lisäillään vernissaa (jos tarvetta) ja veivataan. Tarkkoja mittoja mulla ei ole, eikä niitä voi oikein antaakaan, kun se riippuu vähän liitujauhoistakin, että kuinka paljon vernissaa kuluu. Mulla oli ehkä vajaa kilo liitujauhoa ja oisko vernissaa menny 2-3dl...ja siis ehkä (en mä leipoessakaan juuri mittaile). :-D Ikkunakitin vaivaaminen ei oo sitten mitään helppoa, siinä tulee jokseenkin hiki. Mä jätin mun ikkunakitin hippasen löysemmäksi, kun normaalisti, kun sitä on sit helpompi laittaa lasin ja pokan väliin, että saa liitoksen varmasti tiiviiksi. Niin ja vinkiksi, kun olet sitä mieltä, että nyt kitti on hyvää ja valmista, niin visko sitä lattiaan muutaman kerran vaikka muovipussin päälle tms. huomaat, että se ei ole vielä valmista. ;) Nimimerkillä eka erä kittiä oli valmista, mutta jostain syystä valui pois uriltaan.

Opit on  muuten saatu Helsingin maalariammattikoulun upeilta opettajilta. Erityinen kiitos pitää lähettää tämän oppikirjan kirjoittajille! Kiitos Reija ja Tarja. Tää on nimittäin tän kesän toiminu sellasena, "hitto, miten se nyt menikään"- opuksena. Eipä oo tarvinnu niin usein sitten vaivata tuota omaa luokanvalvojaa puhelimitse. ;)

Unohtukohan mulla jotain oleellista....joo, unohtui...nimittäin se kitti on siis valmiina suurinpiirtein tällästä:

...voi sitä sotkua...

Alustat ja välineet saa muuten sit putsattua näppärästi talouspaperilla ja vernisalla. Ensin "märällä" ja sit perään kuivalla.

Toivottavasti tästä on jollekin ikkunakitin tekijälle jotain iloa...en tiedä kovin monia, jotka vaivautuisi tekemään itse (saahan vastaavaa kaupastakin), mut hei...itsetehty on aina itsetehty ja kyllä toi varmaan halvemmaksikin tulee. Vois joku kerta ihan laskea asian. Tuotteet on muuten netistä. Laitan senkin linkin, kun nyt vielä varmistan, että asian saa täällä mainita. :)

 

Arkea kahdessa kodissa

Wau. Mulla on kaksi lukijaa. *tuuletuksia...mä jotenkin luulen, että ne on ihan tuttuja. Mut ihanaa, että ootte täällä_kin_.

Mutta siis asiaan. Ajelin taas eilen sen reilu 450km kotiin ja voi elämä, että oli puuduttava matka tällä kertaa. On se jännä, ku välillä tuntuu, että matka vaan hurahtaa ja sitten on näitä ajoja, ku tuntuu, ettei koskaan pääse perille. Mut kyllä se vaan on sen arvosta...eilen illalla, kun käytettiin koiria iltapissillä, sen taas huomasi. Maisemat, ku aurinko laskee tonne horisonttiin ja aamulla kun se nousee ja paistaa kimmeltävän pellon päälle. Hiljaisuus...huoh....kyllä mä taas ehdinkin viikossa saamaan ressitasoni koholle, joten oli hyvä taas tulla viikoksi tänne murun luokse, kotiin.

Viime viikko kaupungissa meni vähän niinku orientoituen arkeen. Lapset palas kouluun ja mä yritin hoitaa miljoona asiaa. Paino sanalla yritin, ku tuntu, et ei mikään oikein onnistunu. Sain mä Emilin säbän kirjanpidon tehtyä ja vietyä tilitoimistoon ja kävin kampaajalla. Ja olin mä töissäkin muutamana päivänä. Kaverilla on Malmilla talo, jota on laajennettu ja oon tehny siellä aika paljonkin kaiken näköistä. Viimeisimpänä oon yrittänyt laatoittaa kylppäriä ja vessoja ja sen sellasta. Niistä mä ehkä kerron kuvien kera myöhemmin (pitää kysyä asianomaiselta lupa ensin). :)

Ja nyt siis tämän vkon oon taas täällä hommissa. Mitä kaikkea on luvassa; en oikeastaan ihan varmasti tiedä...täällä mennään vähän niinku fiiliksen mukaan, ku hommia tehdään ;). Yritän kuitenkin päivitellä tänne joka päivä tekemisiäni. Ehkäpä näin aamusin istahdan koneelle ja kerron kuluneen päivän "hyvät työt" - tai ei niin hyvät ^_^. Jos vähän luettelis, et mitä kaikkea mun _pitäs_ tällä vkolla tehdä (ja jota en varmasti kaikkea ehdi kuitenkaan); tehdä ikkunakittiä, putsata vielä yks ikkuna, lasittaa monta ikkunaa, pohjamaalata kolme ja välimaalata neljä, herneet ja porkkanat pitäs kerätä, peltikatto pitäs varmaan murun kanssa asentaa uuteen kuistiin (jos vaan saadaan pellit tällä vkolla), puita pitäs sahata (mun pitäs kuulema opetella terottamaan moottorisahan terä - siitä ei muuten hyvää seuraa - mä oon aivan surkee terottaa veitsiäkin!), kuistiin vois miettiä hakevansa lattialevyt, villaa on jo eristykseen ja siis levyttää ja eristää kuistin lattian. Johan tuossa oli, pitää ynnätä vkoloppuna, että tuliko mitään noista tehtyä. Tai te lukijat voitte pitää kirjaa, että kuinka hyvin tai huonosti tää nainen onnistuu. :-D

Lopuksi vielä kuva. Jatkossa tänne tulee varmasti paaaaljon enemmän kuvia, mut koska omat kuvat on nyt läppärissä ja mä istun pöytäkoneella, niin nappasin tuolta tiedostosta yhden kuvan minusta. Jos tänne vaikka sattuu joku tuntematon eksymään ja haluaa tietää minkä näkönen akka ruudun toisella puolella kirjottaa. ;)

Tää kuva on kyllä viime kesältä...ehkä saatte tuoreempia kuvia mustakin sit joskus. ;)