Mulla olis oikeesti hirveesti kerrottavaa ja 'juteltavaa' teidän kanssa, mut se että jaksaisin tai ehtisin jäsentää kaiken tekstinä ulos on melko ylivoimasta.
Tällä vkolla, jota on siis kulunu kaks päivää, on ehditty mm. viedä auto huoltoon ja hakea (Kiitos taas Arin mielettömän mahtavalle työlle, ripeydelle ja kaikelle!), on toimittu autokuskina (vie, tuo, hae lapsia) ....ei ehkä niin ihanalla laina-autolla, mut kiitos Pietari lainasta (ois muuten elämä ollut hipun verran hankalampaa). Erika kävi hammaslääkärissa ja hampaita kehuttiin kovin, ensi vuonna uudestaan tsekkaa mahdollista rauta-asiaa. Emma on kovasti ollut kyläluutana naapurilla ja mummilla; päiväkodissa haisi viemäri, niin mummi lupas hoitaa tämän päivän (toivottavasti hajuhaitat ovat hälvenneet huomiseen mennessä). Niin ja oonhan mä koulussaki ollu...vähän ehkä poissaolevasti...niinku siis ihan fyysisestiki (viemässä autoa ja hammaslääkärissä jne), mut ehkä myös ajatukset ei välttämättä oo nyt ihan messissä siinä hommassa. Mut ehkä se tästä...tai sit ei, mut jos nyt sit puol vuotta sitkuttelee vaikkei oiskaan ajatuksia. Puol vuotta on kuitenkin vaan puol vuotta, sit mulla on taas loppuelämä aikaa, niinku aina. :)
Mut siis vkolopun olin kotona ja tuli jonkin verran ikkunaa maalattua ja kitattua ja todettua, että vernissa voi tehdä valtaisan eron ikkunakitissä ja maalissa. Ja nyt sit rupesin miettii, et saa nähä miten tuo eka kitti nyt sit pysyy ja toimii...mut kuten muruki sano; "et ei voi mitään. Sit ne vaan pitää tehä uusiks." Ja näinhän se on.
Ja kuten varmaan viimeistään tähän asti lukeneena voit todeta, että tää oikeesti nyt takkuaa tää mun ajatuksen juoksu. Mä koitan ehkä palata selväjärkisempänä (ei tartte mainita, mä tiedän...sitä hetkeä ei ehkä tule. ;))
Ihana kuva! :)
VastaaPoistaTarttis kyllä törmäillä taas jossain välissä, jospa ne ajatukset saisi kasvokkain jäsenneltyä paremmin. Paitsi mun ajatukset, jotka alkaa vipeltämään aina yön pimeinä tunteina, juuri silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan...