Malmia, polvia ja väsymiä

Ei multa kyllä taida kuulkaas tänäänkään irrota oikein tekstiä...Mä en oikeesti tiedä miten mä kiittäisin äitiä tarpeeksi. Tää viikko olis ollut mahoton ilman, että mummi (eli siis oma äitini) olisi ollut tässä laittamassa ruokaa ja jeesaamassa. Tänäänkin olin siis Malmilla klo 9.15-15.30...lyhyehkö päivä...mut ku treenikausi on alkanu lapsilla, niin sitä juoksemista riittää. Olin siis kotona vartin yli neljä, mummi syötti koko jengin. Lähdin viemään Emiliä säbä treeneihin vartin yli viis, josta ajoin kotiin, laitoin pyykinpesu koneen päälle ja lähin saattamaan Erikaa bussille Vilin (äidin koira) kanssa. Sit koira sisälle ja autoon; hakee Emil. Emil kotiin, 20min hengähdys ja hakee Erika. Kotiin saapuessa kello olikin jo sitten 20.15...Että se siitä päivästä. XD Hiljaisuus laskeutui tunnin päästä tuosta...ja sitten pitäs vielä jaksaa teille kirjottaa. ;-)

Njaa...ku kerran alotin, niin voinen jatkaa....polvet on aika kovilla sanoisin. Tälläinen aulatilan laatoitus on tekeillä:

vesieristettä siinä vetelin toissapäivänä

etuoven suuntaan kuvaa

ja siis kuuden tunnin mittailun, kuivaharjoittelun ja pään raavinnan tulos...melkein itkettää, mut toisaalta ei...koska hiki mulla oli, polvet punasena ja rakko käsissä. Tein siis hirveesti hommia tänään.

Mut kyllä mun täytyy myöntää, että vaikka tää laatottaminen antaa mulle hirvittävästi haasteita ja mä tykkään siitä, niin ei musta kyllä tällä saralla ammattilaista tule koskaan. Siis ihan jo senkin takia, että ei mulla fysiikka kestäis tätä kahdeksaa tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa jatkuvasti. Ja siksi, että mä olen hidas...tai siis mä ainakin tunnen olevani tosi hidas tai luulen pystyväni tekemään jonkun jutun viikossa ja sit joudun toteemaan, et hups siihen meniki koko kesä. XD En mä kärsimätön ole, mutta mun pitäs osata homma ku vettä vaan, ku kerran osaan sen...mut kai se vaan vaatis sitä toistoa ja pitkäjänteisyyttä, jota mulla tuppaa uupumaan...Onneksi työnjohto (Kiitos Pietari ja Pekka!) ovat olleet kovin myötämielisiä ja kärsivällisiä. Toivottavasti myös tyytyväisiä lopputulokseen. Iso Kiitos kuuluu kyllä myös muuten mun Mäla (märkätilojen laatoitus)-opelle Karille! Ei muuten olis tästä projektista tullu yhtään mitään. Jo tieto siitä, että  voi soittaa "hädän" hetkellä, auttaa selviytymään ja selkeyttämään omaa ajattelua työmaalla.

Huomenna voisin yrittää ottaa siitä kylppäristä sellasen "after"-kuvan, niin saisitte nähdä, että mitä mä sitten niinku kesän aikana tein...tai siis alkukesästä ja loppukesästä. Mä oon tyytyväinen, vaikka oishan se paremminkin voinu mennä...kriittisyyttä omaa työtä kohtaan ei puutu.

Loppuun fiilistelin tossa itsekseni viime syksyltä otettujen kuvien kera...