Haikeeta vaikeeta

Eilen oli viimeinen koulupäivä. Voi että mä itkin....tippa oli silmäkulmassa koko päivän. Ensin aamulla, ku kävelin koululle ja mietin asiaa. Sitten kahvitauolla, kun rakkaat pirun ystävät yllättivät mut "läksiäis-tuparilahjalla". Sitten kun opettaja Reija puhui ja piti läksiäispuheen koko porukalle. Iltapäivällä Marin Kampaamolla...illalla yksinäni...

Tätä tunnetta on vaikea kuvailla. On haikea olo. 2½ vuotta on pitkä aika. Vaikka toisaalta, kun katsoo taaksepäin, se on mennyt hujauksessa. Kahdessa ja puolessa vuodessa on ehditty porukkana kokea erot, rakkaudet, ahdistukset, surut, ilot ja ääretön määrä huumoria. Miten tätä kaikkea tuleekaan aivan sairas ikävä, vaikka toisaalta odotan innolla tulevaa...kaikki ovet on auki ja avattavissa. Kiitos ystävät ja kiitos rakas, että sä olet jakanut tämän kaiken mun kanssa. ♥

Reinot kuulema pitää olla jokaisella maalaistalon emännällä. Nyt o. Ja ihanat mun väriset patalaput. ♥
"Tuttavat tulevat ja menevät, mutta ystävät pysyvät"
...Tää on kyllä sellanen porukka, joka on ja pysyy...ei kulu pois vaikka patapadalla hankais. ;)

Elämä odottaa ja uudet sillat...niitä kohti mars.