13.8.2012

Tervetuloa

Hei Kaikki!

Minulta taas kyseltiin blogikirjoitusten perään ja aloinkin sitten kirjoittaa vanhaan blogiin, mutta ei se vaan onnistunut. Ei tuntunut omalta, ei edes muokkausten ja säätöjen jälkeen.

Joten tässä teille: Tuulentupa


Tuulentuvan avaaminen ja kaikkien tervetuloa toivottaminen lähtee oikeastaan onnesta ja rakkaudesta. Koska mä olen löytänyt ne molemmat. Pohjanmaalta...kyllä minä pääkaupungin tyttö, lähden maalle. Niinhän se mun enoni ennusti jo, kun olin alta kymmenen; "Susta saa kyllä joku hyvän emännän maalle."

Vieraille siis pieni pikainen elämänkerta (vaikka oikeesti tähän tulis aika hiton monta riviä.. ;)). Minä olen 31-vuotias kolmen lapsen äiti. Erika, pikkuvanha huolehtiva päällepäsmäri, meni juuri neljännelle ja on siis 10-vuotta. Emil, aran varovainen pikakiituri, on 8-vuotias ja siis kolmannelle luokalle meni hän. Ja sitten on Emma 5-v...Emma on emma...vallaton diiva, pikkusormen ympäri käärijä ja melkomoinen kiukuttelija. Asumme tällä hetkellä Helsingissä ja minä, äitihahmo, opiskelen viimeistä vuotta maalariksi (siis sellaiseksi raksatyypiksi). Erosin lasteni isästä neljä vuotta sitten ja monien valitettavien ja ei niin iloisten asioiden jälkeen, kompuroin mun elämäni mieheen. Omien sanojensa mukaan maalaisjunttiin, Martiniin. Ja niin...siitä on kohta 2 vuotta ja mä olen edelleen kuin vastarakastunut. Mä uskon, että se ei voi tarkoittaa ainakaan huonoa?

Ja siis tässä sitä siis ollaan. 2vuotta tätä hommaa on pyöritetty ajaen joka toinen vkoloppu 460km suuntaansa; maalle, tuulentupaan eli kotiin. Koti on vuonna 1938 rakennettu talo Pohjanmaalla...hmm...mitäköhän mä edes uskallan tähän laittaa...arvioisin (opettajan puheiden mukaan), että kyseessä on mahdollisesti ollut hieman "varakkaamman" väen talo. Perustelut tälle on mm. keltainen väri, isohkot ikkunat, höylätty ponttilauta ulkoseinissä ja uritetut listat. Mutta jotta mä en nyt ihan päästä itseäni irti...mä oon rakastunut mun tulevaan ammattiin...ja mä oon rakastunut ajatukseen ja tunteeseen, että mä saan tehdä käsillä ja vaikka kokoajan jotain, jos siltä tuntuu. Niin että ennenkuin päästän tän hurjan remppa"äijän" täältä liikenteeseen, niin haluan oikeesti toivottaa kaikki tervetulleiksi!

Täällä saat siis lukea elämänmuutoksesta; toimistosta raksalle, kaupungista maalle, keskuslämmitteisestä kerrostalosta puulämmitteiseen omakotitaloon, metelistä hiljaisuuteen.
Täällä kerron myös rakentelusta, remontoinnista, maalauksista. Perinteiset työmenetelmät (omatekemät maalit ja kitit ja ikkunoiden kunnostus jajajaja)...
Puutarhaa, koiria ja lapsia. Arkea vielä toistaiseksi kahden kodin välillä...tervetuloa mukaan matkaan ja seikkailuun.


4 kommenttia:

  1. Oi, kiva, kun olet palannut blogimaailmaan niin voi väijyä kuulumisia vähän tätäkin kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Inanaa, että sä väijyt. Mä totesin, että jos mä edes blogia kirjotan, mistä ihmiset voi väijyä, ku oon niin taatanan huono soittelee. *soimaa itseään* Toivottavasti väijyt ihan sydämesi pohjasta siis. :)

      Poista
  2. Miksi mua itkettää. Ehkä siksi kun mulla on sua niiiin ikävä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 ei tän blogin kyllä ollu tarkotus nyt silleen itkettää...mä toivon, että ne on kuitenkin onnen kyyneleitä. :)

      Poista